keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Epänormaali normaali perhe

Kun kaksi viivaa ilmestyi testiin, mietin väkisinkin miten meihin suhtaudutaan tästä lähtien. En häpeä mutta en mainostakkaan. Jos joku kysyy miehestäni, kerron että ei ole miestä vaan nainen.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä olin hieman vaivaantunut kun kyseltiin lapsen isästä ja puolisostani.
Sopersin jotain koti-inseminaatiosta ja Annista, kumppanistani. Onneksi neuvolatäti suhtautui hyvin, ja niin ovat kaikki muutkin neuvolatädit ja lääkärit suhtautunut, onneksi. En ole kertaakaan kuullut kenenkään sanovan mitään negatiivista tai "haukkuvan" ainakaan päin naamaa. Varmasti sekin auttaa asiaan että asutaan pk-seudulla, muualla ei välttämättä olla niin suvaitsevaisia. 

Vähän myös jännittää kun tulee aika jolloin Ava kysyy isästään tai siitä miten on saanut alkunsa. Pilke silmäkulmassa ollaan suuniteltu että kerrotaan kiltistä miehestä joka lainasi äidille vauvasiemeniä koska äidit tahtoi niin kovasti vauvaa. Mutta kuinka kauan se menee läpi? Ei varmaan kauaan. 

Entä jos Ava häpeää meitä vanhempana? Kaikilla muilla on isä ja äiti, Avalla kaksi äitiä. Mutta parhaimmat äidit onkin! 


Mua ärsyttää sanat homoliitto ja sateenkaariperhe, vaikka jälkimmäistä käytän itsekkin. Miksi ei vaan voi olla avioliitto ja perhe? Sehän me ollaan, perhe. Toivon että suomi tulisi viimein perästä ja hyväksyisi tasa-arvoisen avioliittolain. Ja vaikka niin moni luulee, asialla ei ole mitään tekemistä kirkon kanssa. Mulle on ihan fine jos en saa mennä kirkossa naimisiin, haluan vain samat oikeudet ja typerän rekisteröidyn parisuhteen pois ja tilalle avioliiton. 

Turhauttavaa kun jokaiseen keskusteluun homoseksuaaleista ja heidän oikeuksista liitetään kirkko ja jumala. Mä en vaan voi käsittää. En ole vielä löytänyt vastausta sille että miksi raamatun "homot ovat syntisiä" kohtaan takerrutaan niin kovaa - siellähän on monen monta muuta juttua mitä ei olla noudatettu herranjestas satoihin(?) vuosiin! 

Ainakin voin olla ylpeä että minun tyttäreni kasvaa suvaitsevaisien ihmisten ympärillä ja toivottavasti arvostaa jokaista ihmistä eikä ole ennakkoluuloinen ketään kohtaan! Tähän pyrin ja koko sydämestäni toivon että tämä toteutuu. 

Rakastan meidän epänormaalin normaalia perhettä <3





5 kommenttia:

  1. Aivan ihanalta perheeltä kuullostatte. Ja ihana tytär kasvaa rakastavien vanhempien suojassa. En usko että lapsi tulisi häpemään omia vanhempiaan, te olette hänelle normaali perhe, ei hän tiedä muusta. Isompana tuollaiset asiat ovat tois sijaisia, koska se on kasvanut pienen ikänsä teidän kanssa. Rohkeasti vaan, näin sitä saadaan näkyvyyttä erilaisista perheistä. kiitos blogistanne.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanasta kommentista! :) Lähinnä mua pelottaa ajatus että Avaa aletaan esim koulussa kiusaamaan, jonka seurauksena Ava alkaa häpeämään meitä tai jotain.

    VastaaPoista
  3. Jos koulukiusaamista esiintyy, syystä mistä hyvänsä, niin tokihan siihen on puututtava. Yhteys opettajaan, kiusaajien vanhempiin, rehtoriin, koulukuraattoriin, mikä sitten tarpeen mukaista on. Lapset ovat luonnostaan hyvinkin suvaitsevaisia eivätkä luonnostaan osaa olla torjuvia esimerkiksi juuri sateenkaariperheitä kohtaan, vaan taustalla on aina joku muu (kiusaajan oma vanhempi tms.) joka on opettanut, että erilaisissa perhemuodoissa olisi jotain vikaa ja kiusaamisen arvoista. Luultavasti siinä vaiheessa, kun tyttärenne koulunkäyntinsä aloittaa, on maailma jo (ainakin toivottavasti) sen verran eteenpäin kehittynyt, että sateenkaariperheistä on tullut vieläkin tavanomaisempi osa ns. normaalia arkea. Tilastollisestikin samasta koulusta ja samoista piireistä pitäisi löytyä moninaisia perhekuvioita, jolloin Avan perhe ei suinkaan olisi mikään kummajainen, vaan perhe muiden joukossa. Myös esim. sateenkaariperheiden yhdistyksen tarjoama yhteistoiminta ja sitä kautta lasten keskinäinen vertaistuki saattaa olla avuksi, jos lapsi jostain syystä tuntee olevansa ainoa jotenkin eriskummallinen koko maailmassa. Niinpä, on meitä muitakin. Kaikkea hyvää teille =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että maailma muuttuu tässä vuosien saatossa vieläkin suvaitsevampaan suuntaan:) luultavasti mä stressaan turhasta mutta kapset kun osaavat olla kovin ilkeitä, toisaalta kyllä sitä muistakin aiheista keksitään kiusattavaa.. :/ no nokka pystyssä tulevaisuutta kohti! Kiitos! :)

      Poista
  4. Ihan samanlaisia ajatuksia tai oikeastaan pelkoja sullakin tuntuu olevan niinkuin mullakin :) Täällä myös naispari (-86 & -81 ja vauva 12/12) Kiva löytyää teidän blogi. omani on salainen mutta jos haluat päästä lukemaan niin pikkuinenpupu@gmail.com

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...