tiistai 9. heinäkuuta 2013

Minä ja hän


Meidän rakkaustarina alkoi niinkin ihmeellisestä maailmasta kuin internet. Qruiser.com:issa käytiin vuoroin kyttäämässä toisiamme eikä kumpikaan uskaltanut kirjoittaa toiselle kunnes minä sitten rohkaistuin ja Annin esittelytekstin innoittamana kysyin että jos joku pyytäisi kuplajuomalle niin lähtisikö. Kuplajuomalla tarkoitin sodastreamilla tehtyä juomaa :D Ja siitä se sitten lähti, ensin juteltiin qruiserissa josta siirryttiin facebookkiin ja lopulta vaihdettiin numeroita. Olin ihan myyty ja odotin kuin kuuta nousevaa että Anni uskaltaa tulla meille. 

Aika pian Anni sitten raahasi kimpsut ja kampsut mun luokse ja itseäni kyllä hiukan pelotti kuinka meidän käy kun niin nopeasti muutettiin yhteen, oli kuitenkin todella varma tunne että tämä juttu toimii.
Anni siis asui Tampereella ja muutti Espooseen mun takia! Ja jätti koulun kesken....

Ja niinhän se on toiminut, 1.7 meille tuli 1,5 vuotta yhdessäoloa (mun pisin suhde ikinä) Ja kihloissa ollaan oltu vähän päälle vuosi. Vaikka kaikki on tapahtunut todella nopeasti niin tämä on ollut meille hyvä vauhti. Töitä Anni sai melkein heti muutettuaan mun luokse, kiitos serkulleni. 

Meillä ei ole ollut tämän puolentoistavuoden taipaleen aikana kuin ehkä pari isompaa riitaa, nekin Avan syntymän jälkeen jolloin kummallakin ollut hermo hieman kireellä. Anni on sellainen lössykkä joka ei jaksa riidellä ja mä taas tykkään ärsyttämällä ärsyttää ja kun saan toisen vihaiseksi olenkin itse niin loukattu ja vieritän syyn Annin niskaan. Mä en itse ikinä seurustelisi itseni kanssa, olen sen verran jääräpää(kiitos isäni) ja kamala tossuttaja. 

Annin kanssa voin vajota 5-vuotiaan tasolle ja yleensä Anni tipahtaa äkkiä seurakseni. Kuulostetaan varmaan todella unelmavanhemmilta :D.

Kun mä mökötän ja olen oikeasti vihainen, Anni saa mut aina nauramaan ja se on todella raivostuttavaa, mutta oikeastaan aika hyvä asia. Anni myös tajuaa mun äänensävystä mitä mä haluan, vaikka sanoisin vain "muru, viittisitkö...."

Välillä Annilta katoaa koko maailma ympäriltä, varsinkin kun katsoo tv:tä jolloin mulla menee hermo kun saa sanoa samasta asiasta kymmenen kertaa, eikä edes silloin sanani mene korviin saakka vaan jäävät leijailemaan jonnekkin teille tietämättömille. Olenkin useasti tosissani vitsaillut ostavani Annille kuulokojeen, jos joku tietää mistä niitä saa niin huutaa hep! 

Vaikka me ollaan seurusteltu niin vähän aikaa, musta tuntuu että me oltaisiin oltu yhdessä aina. 






Mutta entäs Annin rooli meidän perheessä? 
Emme ole rekisteröineet suhdettamme joten perheen sisäinen adoptio ei onnistu, vielä. Suunnitelmissa tuo rekkaaminen kuitenkin on, haluan kyllä odotella ja katsoa miten kansalaisaloitteen käy kunhan se eduskuntaan päätyy. Kuten aikaisemmassa postauksessa sanoin, haluan vain samat oikeudet, kirkolla ei niin väliä. Joten käytännössä olen yksinhuoltaja eikä Annilla mitään oikeuksia vielä ole. Olemme myös puhuneet (tai minä olen ajatellut itekseni) että kun vauva kakkoinen alkaa tulla ajankohtaisemmaksi niin rekisteröidymme ja laitamme samalla adoptiopaperit Avasta menemään. 

Kastetodistuksessa on vanhempien kohdalla meidän kummankin nimi, mikä on minusta tosi kiva että pappi teki niin ja muutenkin oli todella mukava ja kohteli meitä vanhempina

Mutta siis, tälläinen tarina meillä, vähän poikkesi aiheesta jossain kohtaa :)



2 kommenttia:

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...