tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kuningatar ei.

Silloinkuin Ava oli vielä pieni ja viaton pieni höpönassu, yksi lempibiiseistä oli kuningas ei Ipanapa-levyltä. Se nauratti silloin niin Avaa, mua kuin Anniakin.



Enään ei naurata. Paitsi Avaa, tietenkin.

"Mä en tahdo syödä muumilautaselta,
Mä en tahdo syödä mitään.
Mä en tahdo istua ruokapöydässä,
Mä en tahdo tehdä mitään."

Avalle ei kelpaa muumilautanen, ei MAMin lautanen, ei Ortexin, ei mikään.
Ruuat lentää lattialle, mun päälle, pitkin pöytää, Avan hiuksiin joko niin että Ava kahmaisee kourallisen ruokaa ja heittää, tai sitten ottaa ison lusikallisen ruokaa ja viskoo sillä. Myös lautanen on hauska kumota pöydälle ja liiskaten sotkea. Ava ei syö syötettynä eikä itse, edes sormin. 
Uusin keksintö on nousta syöttötuolista ylös ja yrittää benjihyppyä ilman naruja lattialle.



Turhauttavan ruokailuyrityksen jälkeen Ava saa maitoa. Entisenä mölöhirmunakin tunnettu Ava tekee jotain, mitä ei olisi ikinä uskonut; muki lentää niin kauas kuin pienen yksivuotiaan voimin vain saa heitettyä. Ja mitkä hörönaurut perään. Myöskin maidon sylkeminen jokapaikkaan on hirveän hauskaa, ja mitä kiukkuisemmalta äiti näyttää, sitä enemmänhän sitä on tehtävä! 




Kaikki kielletty on kivaa, ja omat lelut on ihan boring. Hauskaa on myös lähteä äitiä karkuun suu täynnä paperia, kiviä, pattereita… lista on loputon. 
Ja auta armias kun vaippakiiturin saa kiinni ja nostaa syliin. Sitten nostetaan kädet ylös ja valahdetaan totaaliveltoksi; SPAGETTIRAIVARIT! (kiitti Lindiz, mä saan edes jotain hauskaa irti näistä raivareista ihan vaan ton nimityksen ansiosta:D) 
Lattialla valahdetaankin sitten makaamaan, x-asento on ihan jees. Jonka jälkeen kinutaan takaisin syliin. 
"Ei hemmetti, mun piti raivota!" 
Ja taas sama juttu.. 

Kukapa haluaisi nukkua päiväunia? Ava ei ainakaan, mulle kyllä kelpaisi. Okei, nukkuuhan tuo rattaissa ulkona päikkärit, mutta sänky on edelleen ehdoton nounou. Eikä se mitään, nukkukoot pihalla, mutta mä en voi tehdä täällä mitään koska en välttämättä kuule jos Ava herää, paitsi sitten kun ovikello soi ja liuta naapureita valittaa kun lapsi huutaa takapihalla eikä kukaan tee mitään.
Ja siivous Avan ollessa hereillä ei ole siitä helpoimmasta päästä. Jotain kun saat korjattua pois niin äkkiäkös ne on taas entistä levinneenä pitkin lattioita.


Lempparijuttuihin kuuluu myös yliaikaisin herääminen, pirteänä kuin peipponen. Ainakin hetken, sitten aloitetaan kiukkuaminen, itkupotkuraivarit ja tavaroiden viskaaminen. Hyvä aika sille on noin tunti-puolitoista aamupalan jälkeen.


Avan kanssa kyläileminen on yksi stressaavimmista asioista tällä hetkellä. Mä varmaan vaikutan ihan heikkohermoiselta, mutta meillä ei oikeasti ole varaa korvata kaikkea mitä Ava kerkeäisi muutaman tunnin kyläilyreissun aikana tuhoamaan. Jatkuvasti saa kieltää, hakea pois, nostaa lattialta, laskea sataan, kieltää, laskea sataan, nostaa lattialta, laskea sataan, kieltää, laskea sataan.. Anteeksi, toistanko itseäni? 


Sitten kun koko päivä sisältää kaikkea ylläolevaa, mä oikeasti odotan Avan nukkumaanmeno aikaa. Kamalasti sanottu, mutta silloin saan huokaista helpotuksesta, taputtaa itselleni ja olla ylpeä että mä olen vielä järjissäni. Vai olenko? 


Tähän vielä karjahdus. Tarkoittaa että Ava haluaa suukotella ;)  
On se rakas tuittu <3




Mä olen oikeasti vähän hukassa. Mitä tää on? Alkavaa uhmaa, esiuhmaa? 1v uhmaa?  Mä oon yrittänyt pitää sen linjan että tunteita saa näyttää ja saa harmittaa, asiasta keskustellaan (=minä keskustelen) sekä tietty halitaan ja pusitaan vaikka välillä tekeekin mieli repiä omat hiukset päästä. 
Positiivisella energialla (not) eteenpäin, kyllä se vielä tästä! 

Postaus toteutettu yhteistyössä huumorin kanssa ;)


6 kommenttia:

  1. Meiltä löytyy myös 02/13 syntynyt neiti, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin teidän lapsukainen :D mun kiltistä, ihanasta lapsesta on kuoriutunu tässä kuukauden aikana monsteri!!! :) ja oon ihan hukassa, et mitä ihmettä tää on?! Eihän 1v 1kk iässä vielä uhman pitäis alkaa. Kerro toki jos keksit asiaan jonkin muun ratkaisun kun rautaiset hermot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avakin oli ihan melko kiltti kunnes se täytti 1v ja pam! täys riiviö! :D
      Mä kerron heti kun keksin jotain, siihen saattaa mennä päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia.. kuka tietää :D

      Poista
  2. Me kuunnellaan aina tota samaa töissä ku mulla menee hermot :'D t. Maitotäti

    VastaaPoista
  3. Voi ei, mä tiiän että toi on rasittavaa :( Toivottavasti teillä toi pysyy esiuhmana ja loppuun pian..! Meillä se ei oo ikinä loppunu ja jatkuu edelleen, eikä varmasti lopu ennenku uhma loppuu, eli siinä 4-5vuotiaana ;) mut tsemppiä ja rautasia hermoja teille sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon luopunut jo toivosta että tää tästä loppuis, pahenee vaan :D
      Samoin sulle <3

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...