tiistai 15. huhtikuuta 2014

Yön raivotar

Viime yö oli KAMALA. Mä en tiedä johtuko se täysikuusta, mutta kamala se oli. Ensin mua ei väsytä millään, vihdoin saan unesta otteen ja olen juuri vaipumassa syvään koomaan, kunnes joku lähettää mulle viestin. Herään puhelimen tärinään ja suussa maistuu krapula. Vihaan sitä tunnetta kun oot nukkunut vain hetken ja heräät, vapisuttaa ja olo muistuttaa hyvin vahvasti liian railakkaan baari-illan tunnelmia. Sain kuitenkin nukahdettua aika pian uudestaan ja sitten herään karmeaan kirkumiseen ja portin rynkyttämiseen! Aivan kun viideltä kissalta olisi revitty päätä irti. Avahan se siellä. Kello oli juuri ohittanut puolen yön. Kävin halailemassa, peittelemässä uudestaan, silittelemässä. Sain osakseni läpsimistä, potkimista, lisää korvia hyytävää kirkumista, huutamista, raivoa….. 

Lopulta nappasin Avan meidän väliin nukkumaan. Ekat kymmenisen minuuttia näytti vahvasti siltä että Ava nukahtaa meidän väliin! Kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta, Ava sai energiaöverit ja remusi pitkin sänkyä. Vein neitokaisen takaisin sänkyyn ja ennenkuin kerkesin kissaa sanoa, Ava aloitti kirkumisen uudestaan. Ja tätä jatkui seuraavat kolme tuntia.. Mulla ei ollut mitään havaintoa mikä Avaa vaivasin, annoin särkylääkettäkin kun ajattelin jos poskihampaiden loppuosien tulemiset tekevät kipeää, mutta ei sekään auttanut. Lopulta taloon laski taas hiljaisuus, kunnes aamulla herään siihen samaan kirkumiseen. Argh! Se on joku uusi juttu nyt, sillä Ava kirkui samalla tavalla äsken kun vietiin sänkyyn. Toivottavasti tämä yö menee paremmin, Ava on uhmistellut koko päivän ja siihen lisänä pieni univelka ei ole hyvä yhdistelmä.

Maahan heittäytymistä, lyömistä, huutamista, tavaroiden heittelyä, pään hakkaamista.. 
Nykyään arkipäivää meille!

Mutta on meidän päivään sisältynyt kivojakin asioita!

Ava on tajunnut miten puhelimessa puhutaan. Välillä Ava puhuu bisnespuheluita, silloin täytyy kävellä puhelin korvalla kauemmas äidistä. Toisinaan Ava höpöttää pitkiä juorupuheluita, silloin maataan sohvalla ja lörpötetään tuntitolkulla, aika söpöä!


Äiti kävi meillä pikavisiitillä aamulla, mä sain suklaalevyn ja Ava sai suklaapupun! Oli kyllä ihana aamupiristys edellisyön jälkeen.


Avan päiväunien ja lounaan jälkeen painuttiin pihalle. Keinutkin on vihdoin tullut takaisin, ainut ärsyttävä asia on se, että meidän pihalla on kaksi rengaskeinua! Yläpihalla on sitten yksi rengaskeinu ja yksi vauvakeinu. Mua ottaa niin pattiin, vaikka eihän tuo nyt mikään maailmanluokan ongelma ole. Miksi kummallakin pihalla ei voi olla rengaskeinu sekä vauvakeinu? 
En oikein pidä muutenkaan tuosta yläpihasta. Eilen kävimme Avan kanssa pikaisesti keinumassa, juuri kun olin nostamassa Avaa keinuun, huomasin että se oli täynnä jonkun räkänokan aivolimoja! Kuka sylkee keinuihin?!? Lisäksi tänään hiekkalaatikolla ollessa mun silmä vältti hetkeksi ja havahduin vaan että Ava laittoi jotain suuhun, jonka kyllä sylkäisi heti pois. Tupakantumppi. Tarkemmin katsellessani niitä löytyi useampi. HIEKKALAATIKOLTA?!  Kuka stumppaa röökinsä lasten hiekkalaatikolle? 


Ava olisi halunnut lähteä pulkalla! :D






Sää oli aluksi ihanan aurinkoinen ja lämmin! Melko pian pilvet tunkivat kuitenkin auringon eteen ja ilma näytti synkältä. Otin kuitenkin riskin ja jäimme vielä pihalle leikkimään tälle pahamaineiselle hiekkalaatikolle.


Juuri kun olin tarkentamassa kameralla ja näpsäisemässä kuvaa, Ava tunki kourallisen hiekkaa suuhun..


Juuri kun tulimme takaisin kotiin, alkoi satamaan. Tunti vierähti kuin siivillä, mutta onneksi joku sisäinen Pekka Pouta käski mennä sisälle. Avakin tykkäsi todella olla ulkona, nyt kun tuo liikkuminen on helpompaa, ja uusilla sormikkailla on helppo leikkiä, on ulkonakin kivempi olla tunti jos toinenkin. Varsinkin kun välillä voi vähän keinua!

Ava kokkailee iltapalaa

Loppuilta onkin mennyt aikalailla sohvalla koomaillen, Avan kanssa katsottiin muumeja ja löhöiltiin. Tehtiin ruokaa, syötiin, leikittiin, löhöttiin. Annikin saapui töistä ja mä tein pikasammumisen sohvalle. Heräsin kyllä yhtä nopeasti kuin olin nukahtanut, sillä eräs Ava lysähti suoraan mun mahan päälle.
Jospa tuleva yö ja seuraava päivä menisi hieman paremmin!

Illan fiilikset



2 kommenttia:

  1. Ava vain väsykiukku siitä messu vklopusta! ollu niin rankkaa <3 Voi pientä.Tulkaa meille pianleikkimään! pitää tulla itekki käymää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaapi olla sekin.. Ehkä. :D Tuu huomen käymää!

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...