maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kaksi äitiä

Äiti ja isä, isä ja isä, äiti ja äiti, isä, äiti=perhe. Eikö vain? Mun mielestä ainakin. Tiedän että kaikki ei näin ajattele,  varsinkaan sateenkaariperheistä, eikä se mua oikeastaan niin hirveästi kiinnosta mitä muut on meistä mieltä. Me ollaan siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meidät on hyväksytty joka paikassa, eikä mitään pahaa ole sanottu, ainakaan päin naamaa. Mun suku tykkää Annista, mikä on aivan loistavaa. 

Nyt kun tapetilla on aika paljon ollut tasa-arvoinen avioliittolaki ja seksuaalivähemmistöjen
 oikeudet noin muuten, olen lukenut todella paljon ihmisten mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin asiasta. 

Mä pidän meitä aivan normaaleina, tavallisina ihmisinä. Jotkut pitävät meitä pedofiileina ja eläimiinsekaantujina. What?! Tää on ehkä yksi tyhmimmistä väitteistä mitä mä olen ikinä kuullut. Hyvänä kakkosena asiaan liittyen tulee "kohta ne haluaa mennä eläinten kanssa naimisiin". Ahaa? Mä haluan kyllä vain ja ainoastaan mennä rakastamani ihmisen kanssa naimisiin, en esimerkiksi kissani Huldan tai Hilman, en edes molempien kanssa. 

"Lapsella täytyy olla isä ja äiti!" Niin... No. Mun mielestä tärkeää on että lapsella on tasapainoiset vanhemmat/vanhempi joka pitää huolta lapsen tarpeista, kasvusta, kodista, elämästä ja tulevaisuudesta. Mä tiedän lesboäidin jolla ainakaan vauva-aika ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, mä tiedän yksinhuoltajan jolla meni vähän liian kovaa, mä tiedän heteroperheen missä asiat ei ollutkaan niin hyvin. Mutta mä tiedän myös jokaisesta edellämainitusta "ryhmästä" myös niitä, jolla menee loistavasti! Ei se suuntautumista/perhemuotoa katso, millainen vanhempi on. Mätiä omenia löytyy joka puusta. 

Musta tuntuu että hysteerisimmät foobikot voisivat ymmärtää edes vähän, jos he katsoisivat asioita toiselta kantilta eikä olisi niin kiinni omissa periaatteissansa ja ajatusmaailmassa. Hyväksyä ei tarvitse, enhän mäkään kaikkea hyväksy, mutta edes hieman inhimillisyyttä peliin. 

Välillä mä mietin, kuinka verisesti mä tai mun perhe loukataan jotain, tuikituntematontakin ihmistä niin pahasti pelkällä olemassaololla, että mua verrataan pedofiiliin/eläimiinsekaantujaksi/mielisairaaksi. Mun "huiman" kolmevuotisen mt-uran aikana mä en ole törmännyt yhteenkään homoon/lesboon, vaikka sitä jaksetaan aina jauhaa kuinka sairaita me ollaan. 

Avalla on kaikki mitä se tarvitsee, rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, isovanhemmat, tädit ja enot, koti, puhtaat vaatteet ja ruokaa joka päivä. Missä kohtaa me ollaan tehty väärin? Pitäisikö meidän Annin kanssa luopua lapsihaaveista vain sen takia että satutaan tykkäämään toisistamme? Onko se oikeasti niin paljon pyydetty, että me saataisiin samat avioliitto-oikeudet? Mä en kaipaa kirkon siunausta, eikä asialla mitään tekemistä ole kirkon tai raamatun kanssa, sekin tuntuu olevan vain yksi syy mihin vedotaan, oli sitten uskovainen tai ei.


Sain viimevuoden puolella mahtavan sähköpostin eräältä valokuvaajalta, joka on tehnyt opinnäytetyönä valokuvasarjan Kaksi äitiä. Aino kävi meitä haastattelemassa alkuvuonna, ja kuvaamassa muutama viikko takaperin sillä sarjalle on tulossa "jatko-osa", ja kaikki kuvat tulevat ainakin Helsinkiin näyttelyyn 2015. Mun mielestä tämä oli aivan hurjan hyvä asia, kaikkien on mahdollista nähdä, kuinka sateenkaariperheetkin ovat vain tavallisia perheitä. Ainon töitä voi käydä katsomassa täältä

© Aino Vuokola

Olen saanut muutamia kyselyitä miten me kutsumme itseämme Avalle, onko toinen enemmän se The Mies ja kuinka meihin suhtaudutaan. 
Meillä ei ole sitä "enemmän isä/mies"-puoliskoa, me kummatkin olemme äitejä, mua kutsutaan äidiksi ja Annia äiskäksi. Ja kuten ylempänä jo sanoin, meihin on aina suhtauduttu hyvin, ainut negatiivinen kokemus meillä on synnytysvalmennuksessa, jossa ei meitä oikein osattu ottaa huomioon ja olimme aika huomattavasti nuorempia kuin muut vanhemmat, joka teki mulle ainakin kiusallisen olon, eikä käyty enään sitä toista kertaa. 

Ollaanko me edes loppujenlopuksi niin hirveän erilaisia? Me käydään töissä, siivotaan kotona, tehdään ruokaa, käydään kaupoilla, riidellään, mökötetään, annetaan anteeksi, kasvatetaan yhteistä lasta, suunnitellaan tulevaisuutta yhdessä… Aivan kuten muutkin perheet ja pariskunnat.
Me vain ollaan kaksi äitiä, iik! ;) 

Hauskaa pride-viikkoa sitä viettäville, pidetään lippu korkealla! 
Ja hauskaa viikkoa muillekkin!
<3



6 kommenttia:

  1. Mahtavaa tekstiä! Ja todella ihana kuva teistä :)

    VastaaPoista
  2. ihana postaus, ootte mahtavia ihmisiä ja Avalla on maailman parhaat vanhemmat :)

    VastaaPoista
  3. pakko sanoa että hyvin kirjotit & ootte just ihana perhe kun te ootte siinä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...