tiistai 29. heinäkuuta 2014

Henkiä kotona?

Mä oon useasti lukenut ketjuja joissa lapset ovat aistineet ja nähneet yliluonnollisia juttuja, peläten sattuuko sama myös omalle kohdalle Avan suhteen. Mä uskon että me ei olla täällä yksin, pelottavia juttuja on käynyt jotka vahvistaneet uskomustani. Nyt Ava on antanut merkkejä että se näkee jonkun! 

Lappeenrannassa rannalla ollessamme Ava tuijotti monta kertaa hyvin pitkään ja hartaasti soutuveneen luo, vilkutti sinne ja lähti kävelemään kohti. Ei tuo yksi kerta vielä mitään, mutta se tapahtui vielä kahtena muuna kertana! Karmivaa.. 

Kotona meillä taitaa asustaa eteisessä joku. Ensimmäisellä kerralla kun hoksasin tämän, Ava sai pelästyi aivan järjettömästi katsottuaan sinne ja juoksi äkkiä sohvalle, katsoi eteiseen, kiljui ja itki paniikinomaisesti. Yritin nostaa Avan sylistäni lattialle, mutta Ava sai hirmuisen paniikin ja riuhtoi itsensä takaisin sohvalle. Eilen sama juttu, mutta lopulta Ava osoitti eteiseen ja hoki mulle "pate,pate!", naureskeli eteisen suuntaan ja lähetteli lentosuukkoja!! 

Meidän eteisessä ei tapahtunut mitään mitä Ava olisi voinut säikähtää, ei varjoja, valoja eikä edes kissatkaan olleet sielä silloin. Mua alkoi hieman jo pelottaa, eikä asiaa auttanut kun kerroin tästä facebookissa ja monet sanoivat etteivät tule meille enään. ;) 

Kysyin Avalta monta kertaa tapahtuman jälkeen missä pate on, ja aina tuo osoitti eteiseen, kysyin kuka eteisessä on ja vastaukseksi sain "pate". Meillä taitaa siis asua Pate-herra eteisessä, toivottavasti hän on kiltti tai syytän Patea Avan uhmailuista ;)


Onko muita joilla tapahtunut tämänkaltaista? Lapset sanoneet näkevänsä jotain mitä aikuiset ei nää? Mun mielestä nämä on joskin pelottavia, myös mielenkiintoisia juttuja! 

Tältä Ava näytti katsoessaan eteiseen..

11 kommenttia:

  1. Oltiin asuttu täällä vasta vähän aikaa, ja istuskeltiin alakerran vierashuoneessa, jossa tuolloin vielä oli sohva. Maalistyttö lähti kävelemään eteistä kohti, mutta puolessa välissä pelästyi jotakin ja juoksi täysillä takaisin luokseni osoitellen eteiseen päin. Jotainhan tyttö säikähti, mutta ikinä en saanut vastausta sille, mikä se joku oli. Totta kai syynä saattoi olla tytön oma mielikuvituskin.

    Täällä meillä tosin tapahtuu ajoittain muutenkin kaikenlaista sellaista, mitä ei oikein voi järjellä selittää. Kerran esimerkiksi olin keittänyt mansikkasoppaa ja nostanut kattilan kansineen päivineen lieden taaimmaiselle levylle, seinän puolelle. Istuin tietokoneella. Yhtäkkiä kuului rämähdys ja minä huudahdin, että tytöt - antakaa sen kattilan olla. Sitten huomasin, että siinähän he leikkivät kaikessa rauhassa vieressäni. Menin sitten katsomaan keittiöön, ja se kansi oli jotenkin omituisesti päätynyt lattialle. Taaimmaiselta liedeltä... Mainitsin asiasta anopilleni, järki-ihmiselle, joka hymyillen tuumasi, että tutulta kuulostaa.

    Tämä talohan on vanha, peräisin 1800-luvulta. Tarkkaa tietoa meillä ei ole siitä, milloin tämä tarkalleen on rakennettu. Joka tapauksessa tämä on ennen meitä ollut miehen isovanhempien, isoisovanhempien omistuksessa. Heitä ennen talo on ollut toisessa paikassa, josta se on tänne siirretty kauppojen yhteydessä. Puoli-ilmaiseksi ne miehen isoisovanhemmat ovat tämän aikoinaan ostaneet, kun kukaan ei ole halunnut ostaa tätä, koska tässä on kuulemma kummitellut niin paljon :D

    Tiedä häntä, minua ei kummitukset tai kummittelut ole sen pahemmin häirinneet, mutta kyllähän sitä kattilan kansien lennellessä täysin selittämättömästi lattialle tai Mennenin alkaessa haista voimakkaasti (Miehen pappa käytti elinaikanaan ko. hajustetta) miettii mielenkiinnolla, että jännää - ehkäpä meillä on täällä edelleen vanhat polvet asuinkumppaneina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huiii, jänniä juttuja! Mä mietin myös että oisko vaan voinut olla liikkeelle lähtevä mielikuvitus kyseessä, mutta että se tapahtui toisenkin kerran ja katse oli tasan samassa paikassa.. Tiedä sitten. Mun yöt kyllä kärsii tästä, oon niin pelokas, varsinkin tässä rivarissa kun ei tiedä mitä alakerrassa tapahtuu! :D

      Poista
    2. Muakin pelotti aluksi, ja mietin ihan vakavissani että miten täällä pystyy asumaan jos jatkuvasti tapahtuu jotain tällaista. Mutta jotenkin siihen on ajanmyötä tottunut ja sitten on tullut se "No mitä sitten, enhän minä kellekään mitään pahaa ole tehnyt"- asenne. Mies on tyyppiä, joka naureskelee tapahtumille - allekirjoittaa siis kylllä sen, että täällä tapahtuu vähintäänkin mielenkiintoisia asioita, mutta ei siis niitä kammoksu (mikä on kyllä hyvä, riittää, että toinen meistä vatvoo näitä silloin tällöin).

      Poista
  2. Hui kauhistus mitä juttuja! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä vaan! Viime yönä räpsähti kylppäriin valot päälle, alkaa tuntua siltä että kohta pakkaan muuttolaatikoita :D

      Poista
  3. Hui, itestäkin tuntuu välillä että olen tulossa hulluksi kun esimerkiksi keskimmäinen poikamme on tähän nykyiseen taloon muuttamisen jälkeen saanut ihme hepuleita omassa huoneessaan keskällä yötä. Ensin poika saattoi herätä yöllä itkemään hysteerisenä ja samalla vain tuijottaen yhteen ja samaan nurkkaan. Nyt poika on kumminkin jotenkuten puhumaan opittuaan herännyt muutaman kerran yöllä ihan hysteeriseen itkuun, osoittanut kattoaan ja huutanut itkiessään "apua, apua, apua". Tätä on siis tapahtunut nyt vuoden sisällä muutamaan otteeseen ja poika on nyt 2,5v. En sitten tiedä saako yöllinen pimeys oman mielikuvitukseni laukkaamaan, mutta pakko myöntää että uuden asunnon etsiminen on käynyt mielessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huii, pelottavaa! Mä varmaan oisin muuttanu jo, hahah :D Mä oon muutenki yöllä niin säikky, varsinkin jos herään siihen että esim Ava itkee yöllä niin oon jo ihan varma et meillä on joku murhamies.. :D Ava ei onneksi oo nähnyt vielä mitään huoneessaan, ainakaan en oo kiinnittänyt huomiota. Huh!

      Poista
    2. Anteeksi että kommentoin näin välistä, mutta olisko kyse voinut olla ns. kauhukohtauksesta? Siis voihan toki olla että tuo on ollut jotain muutakin, mutta kuulostaa Maalistytön yöllisiltä seikkailuilta (jotka tapahtui kylläkin edellisessä asunnossa, täällä niitä ei enää ole ollut). Tyttö siis huusi, silmät auki ja oli niin kuin olisi ollut hereillä mutta ei sitten kuitenkaan ollut. Seisoi omilla jaloillaan kun seisomaan nostettiin ja saattoi jopa vastata kysymykseenkin Oletko hereillä, että "Joo", mutta hysteerinen itkeminen vain jatkui. En tiedä mitä tyttö näki, mutta pelottavaa se oli. Sanotaan, että nuo kauhukohtaukset johtuu mielikuvituksen kehittymisestä ja voivat olla aika rajuja ja pelottavan oloisiakin, mutta silti vaarattomia eikä lapsi kuulemma muista asiasta aamulla mitään.

      Poista
  4. Itse en osaa ottaa näitä asioita kovin vakavissani. Lapsen kehitykseen kuuluu tietynlaiset mielikuvitusjutut. Ihan normaalia, että lapsen mielikuvitus "tekee tepposet" (aikuisen näkökulmasta) ja lapsi puhuu mielikuvitusihmisestä tai -oliosta, joka asustaa kotona, mökillä, roskakatoksessa jne. Lapsi nimeää tämän olennon, näkee sen, saattaa pelätä sitä tai pitää sitä ystävällisenä. Kaikki tämä on ihan täysin normaalia kehitystä ja tämä kehitysvaihe alkaa itse asiassa juuri n. 1½ vuoden iässä (mielikuvitus kehittyy). Eli ite en huolestuis, enkä jaksais sen enempää päätäni asialla vaivata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin, mutta mä uskon siihen että ei olla yksin täällä. Ja uskomustani lisää monet jutut joissa lapsi näkee esim sukulaisiaan jotka ovat kuolleet jo ennen lapsen syntymää, sekä omat kokemukset joissa kyse ei ole ollut mielikuvituksen kehitysvaiheesta. Mutta kaikki ei usko näihin :) enkä mä huolissani ole, ihmeissäni vain ja vähän pelokas:D

      Poista
  5. Mä mietin, että kun ihmiset sanoo nähneensä kenet lie(haamuja), niin miksi sitten heitä ei luokitella "hulluiksi"? :) Ei niitä ole, aivot on mutkikas juttu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...