perjantai 22. elokuuta 2014

Neiti mielenosoittaja.

Ennen kuin Ava edes aloitti päiväkodin, olin jo valmistautunut tulevaan mielenosoitukseen, joka oli henkilökohtaisesti osoitettu mulle pikkuneidiltä. Mä en kuitenkaan kuvitellut että se olisi näin paha! Avalla on aina ollut voimakas tahto ja olemattomat hermot, nyt musta tuntuu että sillä ei niitä hermoja ole enään ollenkaan. Kotona kiukutellaan milloin mistäkin syystä, jos en heti ole tekemässä mitä Ava haluaa, neidillä pettää jalat alta ja puolen tunnin kirjaimelliset itkupotkuraivarit on taattu. Ja se riistää mun sydäntä niin pahasti koska mä tiedän olevani "syypää". 


Päiväkodissa Ava käyttäytyy hyvin, nyt on pientä uhmaamista ilmaantunut sielläkin, mikä on vain hyvä! Ava luottaa hoitajiin ja uskaltaa kiukutella. Vastapainoksi Avan kiukuttelulle on tullut älyttömän suuri halailun tarve! Ava saattaa ykskaks vain tulla syliin ja rutistaa, kaikista parasta on kun Ava tulee selän takaa halaamaan. Ja me halitaan, pussaillaan, nauretaan ja höpsötellään. Mutta silloinkun Ava on vihainen, mä en saa koskea, en puhua, hyvä kun saan edes katsoa neitiä päin.


Toisaalta mä osaan suhtautua Avan kiukkupuuskiin ihan neutraalisti, annan kiukutella rauhassa ja kun Ava on siinä pisteessä että suostuu tulemaan syliin, nappaan neidin tiukkaan syleilyyn.
 Mutta välillä mulla on kyllä pinna napsahtamispisteessä, en lähde edes valehtelemaan kuinka jaksan naantalin aurinkona, koska totuus on, että en mä aina jaksa. Muakin väsyttää ja kiukuttaa, tekisi mieli heittäytyä itsekin x-asentoon ja rääkyä, ja niin mä olen pari kertaa tehnytkin, hieman lievemmin ja leikkimielisemmin vain kun Ava. 
Ja se on Avasta hauskaa, silloin me nauraa käkätetään ja keksitään muuta tekemistä, unohtaen vielä hetki sitten maailmanloppua muistuttavan kiukun.



Muutoin me ollaan sopeuduttu uuteen arkeen hyvin. Eiköhän Avakin tuosta pian rauhoitu, toivon mukaan ei ainakaan mene pahemmaksi. 

4 kommenttia:

  1. Moni on kertonutkin, että vaikka lapsi viihtyy päiväkodissa, saa se alkuun esille myös kasvaneen läheisyydentarpeen ja toisaalta enenevän uhmailunkin.

    Koittakaa jaksaa, kuulostaa kyllä siltä että teillä selvitään tosi mukavasti haastavistakin tilanteista :) Tsemppiä, uskon ette aina ole ihan helppoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hammasta purren eteenpäin mennään! Mä pyrin itse olemaan se aikuinen, välillä tulee kyllä itsekin rääkästyä, mutta ihmisiä me äiditkin ollaan ;)

      Poista
  2. Varmana rauhoittuu. Eikö se kaikille lapsille oo aika kova pala joutua yhtäkkiä päiväkotiin, mutta kaikki kyllä sopeutuu siihen.. :)

    Söpö tyttönen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti, toivottavasti pian alkaa tulla uusi arki tutuksi! :)
      <3

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...