torstai 21. elokuuta 2014

Vatsatauti selätetty

Mulla on taas niin paljon asiaa! Nyt kun on ollut töissä on blogin kirjoittaminen jäänyt taas vähälle, sekä muiden blogien kommenttoiminen! Luen kyllä kaikki uudet postaukset, mutta jotenkin tuntuu liian vaivaloiselta alkaa kännykällä näpyttää kommentteja. Nyt mulla alkoi kolmen päivän vapaat ja paneudunkin kunnolla tähän blogihommaan, jos sitä raapustaisi vaikka ajastettuja postauksia ensi viikolle. 

Tällä viikolla meillä on kyllä ollut Avan kanssa vain kaksi työ ja päiväkotipäivää, maanantaina kun hain Avan päiväkodista, hoitajat sanoivat Avan nukkuneen pienet aamu-unet kun olivat laittaneet sängyn esille, Ava oli ollut niin väsynyt. Neiti oli myös nukahtanut hienosti päiväuniaikaan, mikä on tosi outoa. Olivat mitanneet kuumeenkin, Ava oli kuulemma ollut "epä-Avamainen". Kotona ei ruoka maistunut, ja iltapalalla Ava oksensikin reippaasti päällensä ja lattialle. Oltiin Annin kanssa ihan paniikissa, Ava ei ole ikinä ennen oksentanut, jos mukaan ei lasketa vauva-ajan runsasta puklailua. Hassua oli myös että Ava ei ollut oikeastaan moksiskaan koko oksentamisesta, olisin kuvitellut että Ava alkaisi itkemään, onhan tuo kuitenkin melko pelottava kokemus, luulisin.




En vielä ilmoittanut päiväkodille enkä töihin mitään, ajattelin odottaa aamuun jos tuo olisikin vain ollut joku yksittäinen tapaus. Päätin kuitenkin mennä Avan viereen nukkumaan yöksi, sillä Ava nukkuu usein selällään ja kun mitään itkua ei ensimmäisen oksentamisen jälkeen tullut niin en halunnut ottaa riskiä etten herää jos Ava sattuukin oksentamaan. Puolen yön aikaan Ava pyöri todella paljon ja vaihtoi asentoa useaan otteeseen, muistan ajatelleeni unipöhinässäni että aivan varmasti kohta Ava oksentaa. Puolen tunnin päästä sitten heräsin kun Ava vaihtoi asentoa ja yökkäili! Mä olin ihan paniikissa, nostin Avan syliin ja mietin että mihin "annan" Avan oksentaa, sängyn laidan yli oksentaminen ei tullut kuuloonkaan, sitä ei olisi saanut ikinä irti karvamatosta, joten uhrasin peittoni. Ava nukahti oksentamisen jälkeen samantien, sen verran silmät aukesi että otin yökkärin pois ja neiti oli jo täydessä unessa. Mun oli pakko soittaa äidille että onko tää nyt oksennustautia, jonka jälkeen laitoin päiväkodille viestiä ja soitin töihin. Ava oksensi vielä toisen kerran sänkyyn ja silläkertaa meni lakana. Siirryttiin sohvalle nukkumaan ja vaippa lähti vaihtoon parisen kertaa yön aikana. 



Tiistaina käytiin hakemassa lääkärintodistus mulle töihin, kaksi päivää oltiin "sairaslomalla" Avan kanssa. Onneksi tuon yön jälkeen ei tullut enään mistään päästä, taitaa neiti tulla muhun, muistan lapsuudesta kuinka oksensin aina vain kolme kertaa jos mulla oli vatsatauti. Ava onneksi on aina niin reipas sairastaja, mutta mulla oli kyllä paniikki päällä yön, en nukkunut oikein ollenkaan kun koko ajan täytyi tarkistella ettei Ava ole oksentanut tai tukehtunut oksennukseensa. 

Huomasin kyllä tuon kahden päivän aikana kuinka "ikävä" Avalla oli päiväkotiin, Ava kiukutteli niin mahdottomasti ja meni kuin tuulispää, tänään kun vein aamulla hoitoon, Ava teki heippa-aloitteen ihan itse! Pyysin suukkoa ja sanoin lähteväni töihin, Ava suukotti ja vilkutti hokien "heihei!".  Yleensä Ava on lähdössä mun mukaan ovesta ja vilkuttaa aamuhoitajalle. On tuo kyllä Avalle aivan loistava paikka, neiti viihtyy niin mainiosti ja hoitajat on todella mukavia! :)

Harjoiteltiin Avan kanssa mitä eri eläimet, auto ja juna sanoo, lisäsin videon blogin facebook-seinälle, Ava on niin söpö! Käykäähän katsomassa! :)




2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla että selvisitte noinkin vähällä! Meilläkin tuo oksennustauti vieraili joskus... niin, milloinkahan se oikein olikaan? Kesäheinän se jätti välistä, mutta minä ja Maalistyttö se saatiin. Olo oli aika karsea, mutta ensimmäisen päivän jälkeen helpotti eikä enää oksenneltu, vaikka olo olikin aika seinästä revitty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva, Ava oli niin raasu sen yön! Meille ei Annin kanssa onneksi tarttunut, mulla kyllä velloi mahassa pari päivää mutta se oli varmastin vain sen takia kun pelkäsin sen tarttuvan muhun :D Mulle ei muutenkaan ikinä tartu mitkään ja oon tosi harvoin kipeenä.. Onneksi sielläkin selvitty melko vähällä! :)

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...