sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Synnytysajatuksia.

Aika pian Avan syntymän jälkeen mä mietin jo seuraavaa synnytystä. Mitä teen toisin ja mitä en. Vaikka avautumisvaihe oli yhtä ikuisuushelvettiä, mä olin päättänyt että seuraava tulee luomuna, jos pakko jotain ottaa niin ilokaasun sallin, se auttoi mulla niin hyvin Avan synnytyksessä. Ajatus on muhinut jo niin kauan mun mielessä että nyt kun aihe on oikeasti ajankohtainen, on mieli vain varmempi luomusynnytyksestä. Tosin viime yönä pohkeeseen iski viisi suonenvetoa putkeen ja siinä ähistessä kauhean kivun kanssa tokaisin Annille etten todellakaan synnytä ilman kipulääkkeitä. 

Olen vähän lukenut TENS-laitteesta,
Ja sellaisen saisi vuokrattuakin melko edulliseen hintaan. Myös altaassa lillumusta on mietitty, vaikkei kuuman suihkun alla oleminen tuonut viimeksi mitään helpotusta, mutta ammeessa saattaa olla eri fiilikset. 

Kaikista eniten mua pelottaa että joudun syystä tai toisesta sektioon. Ja että kaikesta valmistautumisista huolimatta "sorrunkin" epiduraaliin tai muuhun, ja koen siitä huonoa omatuntoa. Olen saanut kuulla kaikilta kelle olen kertonut suunnitelmistani olevani hullu ja sekaisin. Olenko tosiaan niin hölmö että mietin edes lääkkeetöntä synnytystä? Sanoin Annille että sen pitää tukea ja kannustaa mua tässä asiassa, ja Anni sanoi että vaikka sen mielestä oon hullu niin se tietää että mä pystyn siihen. 

Miksi mä haluan synnyttää ilman mitään lääkkeitä? Ihan puhtaasta mielenkiinnosta, mä oon niin hemmetin utelias ja haluan tietää miltä se tuntuu! Haluan myös olla synnytyksen jälkeen tolkuissani, nyt kun ei oteta perhehuonetta niin en halua olla siellä osastolla ihan pöhinässä. Ja tietysti myös vauva on ilman lääkkeitä kun en itse niitä ota. Vaikka epiduraalin laitto ei sattunut yhtään, se oli pelottavin kokemus ikinä. Muistan kuinka mulla pimeni päässä pariksi sekunniksi ja säpsähdin tahattomasti. En tiedä oliko syynä epiduraalin laitto vai se että vedin ilokaasua koko laiton ajan, mutta se oli todella pelottavaa.

Eipä synnytystä kuitenkaan voi etukäteen ennustaa, ja voi hyvin olla että mä otan kaiken mahollisen lievityksen. Mutta mä todella toivon että mun ei tarvitse. Mä luotan pitkälti myös siihen että kun sieltä on jo yksi tupsahtanut niin se toinen tulee helpommin ;) Ja kipua on ehkä helpompi sietää kun tuon on jo kerran kokenut. Mutta tämä jää nähtäväksi! 




18 kommenttia:

  1. Mulla eka oli suunniteltu sektio ja muuta toivetta ei ollut kakkosen synnytykselle, kun että pääsis alakautta synnyttämään. Noh 5 päivän käynnistelyjen jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon tuloksettoman käynnistyksen päätteeksi. Pettynyt olen kun en ikinä pääse kokemaan ns, tavallista synnytystä, mutta niitä supistuksia ei tod. ikävöi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon vähän kuullutkin että käynnistyksestä tulevat supparit on hyyyvin kivuliaita.. :/ harmi että meni niin, voin vain kuvitella millainen fiilis mutta onneksi kuitenkin terveet hyvinvoivat lapset <3

      Poista
  2. Itse vedin tens-laitteella ja ilokaasulla. Eihän kokemuksia voi verrata, mutta oli hyvä kokemus. Pidin siitä, että olin oikeasti aika mukana tapahtumassa ja pystyin esimerkiksi korjaamaan ponnistamista. onnea teille ja tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) kiva kuulla positiivisia kokemuksia!

      Poista
  3. Mulla on nyt kokemusta sekä lääkkeellisestä kivunlievityksestä synnytyksessä (epiduraali) että lääkkeettömästä vaihtoehdosta (kaurapussit, kuumat vesihauteet, lämmin suihku) ja molemmista synnytyksistä on jäänyt hyvä mieli. Jos synnytyksistä voi käyttää ilmaisua ”miellyttävä”, niin mä käyttäisin sitä molempien synnytysten kohdalla.

    Jännä, miten asiat voikin mennä niin kuin ne menee… Maalistytön, esikoiseni, kohdalla olin vahvasti sitä mieltä että mitään lääkkeellistä kivunlievitystä en tule ottamaan – varsinkaan mitään epiduraalia, koska toimenpide kuulosti minusta pelottavalta ja suorastaan kammotti. Jotenkin sen epiduraalin sitten kuitenkin tulin ottaneeksi, ja tyytyväinen olin ratkaisuuni sekä silloin että nyt.

    Kesäheinän kohdalla olinkin sitten sitä mieltä, että epiduraalin haluan ehdottomasti, muu ei tule kysymykseenkään. Mutta niinhän se sitten meni, etten ehtinyt saamaan sitä ajattelemaani kivunlievitystä ja luomukonsteilla mentiin. Kun kuulin, ettei lääkkeellinen kivunlievitys enää ajallisista syistä ole mahdollinen, meinasin purskahtaa itkuun: pelotti. Kysyinkin ääneen kätilöltä, että miten mä selviän? Ja olinhan mä kipeä, ei sitä voi mitenkään kiistää. Kuitenkaan ne kivut eivät olleet sitä luokkaa, mitä olin ajatelleet; ne eivät vieneet tajua, ne eivät olleet maata kaatavia. Ne kesti ähisten, ja se kipuprosessi jotenkin kertoi ihan uudella tavalla, missä mennään ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja niin kovin kun olin sitä luomusynnytystä kammoksunut, olin ja olen edelleen sitä mieltä, että sekin kokemus oli mahtava ja että minulle oli hyväksi kokea sellainenkin vaihtoehto. Tiedänpähän, että kroppa pystyy luomunakin kipujen keskellä suoriutumaan. Jotenkin se ”voimaannuttava synnytys” avautui just tässä toisessa synnytyksessä ihan uudella tavalla, aiemmin kun olin ko. termille lähinnä naureskellut.

    Ja tästä kolmannestahan ei nyt sitten tiedä. Koetan lähteä synnärille avoimin mielin ja mennä tilanteen mukaan. Toivon, että tarvittaessa se kivunlievitys lääkkeellisesti onnistuu ja toivon, että mikäli en tunne sitä tarpeelliseksi tai mikäli se ei ole mahdollista, saan sitten tarvitsemani henkisen tuen tilanteessa. Ennen kaikkea toivon, että kaikki sujuisi hyvin sekä vauvan että minun kannalta ja että sitä kolmattakin synnytystä voisi muistella hyvillä mielin, ilman että mikään jää kaihertamaan tai vaivaamaan mieltä.

    Tällä hetkellä mua jännittää eniten, miten synnytys käynnistyy – merkkejä kun ei suuntaan tahi toiseen tässä nyt taas ole ollut… Kamala maratonkommentti, suo anteeksi :D

    Ihanaa Joulua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se yleensä menee että mikään ei suunnitelmien mukaan mene! :D mutta kiva että molemmat kokemukset on ollut miellyttäviä! Avankin synnytys oli siis positiivinen kokemus, kunhan se lähti kunnolla käyntiin!

      Juurikin se kutkuttaa luomusynnytyksessä että miten se kroppa pelittää ja kuinka hyvin itse pystyy pitämään ittensä tilanteessa mukana. Mutta saa nähdä! :)

      Toivottavasti pieni antaisi pian merkkejä tulostaan, ja tämäkin synnytys olisi mieluinen! <3

      Kiitos samoin!

      Poista
  4. En nyt ihan ymmärtänyt kun kirjoitit että haluat olla synnnytyksen jälkeen tolkuissasi etkä pöhinässä (joo ymmärrettäväää kyllä mutta) että siitä mahdollisesta kivunlievityksestäkö se sitten johtuisi? Olen tämän perustelun lukenut monesti aikaisemminkin, enkä ymmärrä. Olen synnyttänyt kahdesti, molemmilla kerroilla epiduraali ja ilokaasu. Muistelisin että olin kyllä ihan tässä maailmassa heti synnytyksen jälkeen :D Jääkö niistä muille joku pöhnä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko pöhinä ihan oikea sana kuvaamaan, mutta siis joo! :D oon kuullut että on ollut sellaista pöhnäistä oloa, ja mulla oli myös vähän sellanen möhnö olo... :D

      Poista
  5. A-muru on syntynyt suunnitellulla sektiolla. En edes tiedä miltä synnytyssupparit tuntuvat ja jos saa sanoa, niin se harmittaa minua suuresti. Olihan minulla rv 34 kunnon supistuksia, jotka sai kohdunkaulaan muutosta aikaan, mutta en usko että ne olivat mitään verrattuna synnytyssuppareihin. Minulta jäi myös kokematta lapsen rinnalle nostaminen ym.

    Uskon että pystyt synnyttämään luomuna jos asennoidut siihen että teet sen niin. Ole kuitenkin itsellesi armollinen äläkä turhaan kiusaa itseäsi. <3

    Sektiota ei tarvitse ollenkaan pelätä. Olihan se haava kipeä mutta hormonit vaikutti paljon minun haavakipuuni! ;)

    Ihanaa joulua teidän perheelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti harmittaa! :( mutta niinkuin ylempänä sanoin, ja millä yritän saada itseni olemaan juurikin armollinen itselleni, pääasia on se terve vauva, ei synnytystapa! <3

      Mua pelottaa ehkä eniten sektiossa se nukuttaminen, mut on kerran nukutettu ja se olo oli sen jälkeen todella pitkään aivan kamala! :/ ja tietty se kipu, ja miten pärjään kahden lapsen kanssa. Mutta jääpi nähtäväksi kuinka käy! :D

      Samoin teille <3

      Poista
  6. Hui saatana :D nous karvat pystyyn pelkästä ajatuksesta. Mä synnytin Olivian luomuna ja huheijaa! Mulle jäi oikeesti niin hirveet traumat siitä että en enää IKINÄ koskaan uskaltais synnyttää!! :( byääh!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huii! Tuliko ihan suunnitellusti luomuna vai oliko niin kiire? Nää just saa välillä miettimään et oonko aivan sekaisin! :D

      Poista
    2. Tuli kiire! Eivät kätilöt uskoneet kun sanoin että tää SYNTYY NYT! Sanoivat vaan että "mene kahville, katsotaan 3 tunnin päästä uudestaan" mä ajattelin siinä vaiheessa että ei nyt jumalauta mä kuolen :D siitä hetkestä menikin alle tunti ja Olivia synty. Kätilöt sano kyllä synnytyksen jälkeen että oikeessa olit, nopeeta toimintaa!! Ja mähän oisin halunnu kaikki lääkkeet mitkä vaan mahdollisia. Eli ei siis todellakaan ollut suunniteltu luomusynnytys.

      Poista
    3. Mä en ymmärrä miks kätilöt ei voi uskoa sitä synnyttävää, eiköhän kuitenkin jokainen oman kroppansa hyvin tunne :D Harmi että oli traumaattista! :(

      Poista
  7. Meillä G synty ilokaasun ja tehottoman kohdunkaulanpuudutteen kanssa. S synty epiduraalin kanssa. G:n synnytyksessä kävin altaassa, mut se oli kamalaa. En saanu siellä hyvää asentoa ollenkaan ja ne supistukset tuntu kamalilta. Mä olin myös päättäny etten ota epiduraalia g:n synnytykseen ja se oli kyllä oikee päätös, vaikka olinkin varma että mä kuolen siihen sängylle :D s:n jälkeen mulla oli kauhee horkka ja heikko olo ja jalat ei kunnolla kantanu, oon varma että johtu epistä. G:n jälkeen pystyin helposti käymään suihkussa ja kävelemään osastolle :) joten peukut luonnollisemmalle! :) vaikka se kamalaa onkin, ni synnytyksen jälkeen on paljon parempi fiilis ja olo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla Avan jälkeen kyllä jalat kanto vaikka epin sain puolta tuntia ennen ponnistusta, ja kävin ihan hyvin suihkussa ja kävelin, mutta silti oli sellanen tööt-fiilis. :/ Toivotaan että kantti kestää luomusynnytyksen, olisi se kyllä ihana kokea, ja juurikin että olo on luultavasti paljon parempi! :)

      Poista
  8. Minä puollan luomusynnytystä 2 sellaisen jälkeen. Olin ajatellut että menen niin pitkälle kuin vaan kestän ilman lääkkeitä ja jos todellakin tulee sitten olo että jotain on pakko saada niin otan. Ei tullut. Musta se kipu kaikessa kauheudessaan oli osittain jopa eufoorista. Kätilökin sanoi mun miehelle tätä toista ponnistaessani että "sulla on kyllä aivan erittäin kaunis vaimo" (itsellä ei kyllä ihan kauheen kaunis olo sillä hetkellä ollut mutta voin kuvitella että äärimmäisessä kivussa on myös jotain kaunista 😄) Sen kivun kanssa piti vain päästä yhteisymmärrykseen ja luottaa omaan kehoonsa että se osaa sen lapsen synnyttää ja se kipu sitten hellittää. Ite olin suihkussa sitten jo tunnin päästä synnytyksestä ja aivan tolpillani heti alusta asti. Ekassa synnytyksessä sain 5 tikkiä,toisessa en yhtään. Neuvoisin vain luottamaan kehoosi ja toisaalta myös olemaan sille armollinen jos sitten ei siihen luomuun pystykkään. Loppujen lopuksi sillä ole mitään merkitystä kuitenkaan kunhan sen vauvan sieltä syliinsä onnistuneesti saa 😊 Ihanaa joulun aikaa teidän perheelle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Näinhän se on että ei sillä ole väliä kuinka se vauva tulee <3
      Samoin teille!

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...