torstai 29. tammikuuta 2015

25+0 ja työuupumus

MÄ OON NIIN TÖÖT…. 
Avan raskausaikana mulla ei ollut mitään ongelmia olla töissä, päinvastoin mä viihdyin ja työnteko oli mukavaa. Nyt mulla on viime viikkoina ollut tajuton voimattomuus ja jo pelkkä ajatus seuraavan päivän työpäivästä saa mut melkein jo itkemään, ja työpäivät menee useimmiten hammasta purren. En tiedä onko syynä se että omatuntoa kolkuttaa ajatus että olen töissä ja Ava päiväkodissa, ja kohta onkin vauva talossa, vai mikä mättää. Työpäivän ahdistus purkautuu kotona kiukuttelemisella, joka tuottaa tietty myös itselleni pahan mielen, sillä tahtoisin kaikkea muuta kuin olla kiukkuinen äiti kotona. 

Lohduttavaa on kuitenkin tieto siitä, että saan pitää kesälomani ennen äitiyslomaa, jolloin jään kotiin jo maaliskuussa joten kyllä tässä vielä kuukauden jaksaa. Ensi viikolla mulla olisi kolme yövuoroa, ja nekin ahdistaa jotenkin valtavasti. Tein marraskuussa kaksi yövuoroa mitkä meni kyllä hyvin valvomisen suhteen, mutta ne olot päivällä unien jälkeen oli aivan kamalat. Rahankiilto silmissä auttaa kyllä kummasti jaksamaan nuokin vuorot, ja ne menee kyllä aina todella nopeasti jälkikäteen ajateltuna, vaikka viimeisenä yönä kello kolme tuntuu olevan ikuisuus aamuvuorolaisten tuloon. Yövuorojen tekeminen olisi kyllä muutenkin mukavempaa jos siellä olisi toinen valvomassa, musta tulee yleensä ihan pöpi yöllä kun ei ole ketään kenelle puhua 11 tuntiin, ja yleensä juttelenkin sitten mopeille, doseteille yms. 


Mun pötsi on alkanut onneksi ottamaan hieman rauhallisemmin kasvun suhteen, ja näyttää nousevan nyt vain ylöspäin. Maanantaina mulla on neuvola ja vähän jännittää nousta puntarille. Viime neuvolassa oli kiloja tullut tuplasti enemmän kuin Avasta samoihin aikoihin, joten toivon että painoa ei nyt olisi hirveästi tullut. Vaikka kilot lähtivätkin viimeksi melko hyvin, ja jojotin pitkään vain muutamassa raskauskilossa, en haluaisi saada nyt ainakaan enempää kuin mitä Avaa odottaessa. Mutta eihän sillekkään mitään mahda, ja tällä ruokahalulla se tuntuu jo vähän kaukaiselta ajatukselta pysyä omaan mieleen siedettävissä mitoissa. 

Sain vihdoinkin postissa mun raskaustodistuksen, ja pääsin näpyttelemään kelaan hakemuksia. Hassua, laitoin sinne kaikki samaan aikaan, Äitiysrahan, pakkauksen ja lapsilisien hakemusken sekä skannasin raskaustodistuksen avustushakemusken liitteeksi, mutta seuraavana päivänä vain lapsilisät olivat menneet käsittelyyn. En aivan ymmärrä tuota kelan logiikkaa, lapsilisähän ei nyt kuitenkaan ole aivan se ajankohtaisin asia. Toivottavasti kuitenkin käsittelevät nopsasti ja laittavat pakkauksen postiin,  malttamaton kun olen haluan jo päästä hypistelemään vaatteita, ja katsella vähän mitkä tulevat käyttöön ja mitkä laitetaan säästöön muistoksi. 

Vauva on varsinainen potkunyrkkeilijä, ja iskuja satelee ympäri vatsaa. Olen välillä yrittänyt tunnustella miten päin vauva masussa on, mutta luultavasti asennot vaihtuu samaan tahtiin kuin mulla mielihalut ruuan suhteen. Ava on alkanut olemaan jo sujut mun masun kanssa, eikä pelkää sitä enään niin paljoa. Välillä tuo tulee ihan oma-aloitteisesti paijaamaan masua ja huutaa "moi sisko!". Katselin yhtenä päivänä ultrakuvia, ja Ava tuli siihen viereen ja nappasi yhden kuvan mun kädestä ja osoitti vauvaa ja sanoi "sisko". Mä en kestä miten söpö Ava osaa olla, ja fiksu! Ei olla meinaan hirveästi ultrakuvia näytelty Avalle, ehkä viisi kertaa yhteensä. 



Sain vihdoin vakuuteltua Annin vaunukopan tärkeydestä, ja löydettiin meitä molempia miellyttävä vaunukoppa Huuto.netistä. Alkaa kyllä pikkuhiljaa todentua ajatus että kohta meillä on täällä ihan oikea vauva! En ole vieläkään oikein sisäistänyt ajatusta, vaikka tuo pieni muistuttaakin olemassaolostaan tasaisin väliajoin.   

Sain tänään ihania uutisia, syksyllä mulle syntyy kummivauva! <3 Juuri kun meidän pieni Peippo ei ole enään vastasyntynyt, saan tuhisevan pienen kummivauvan! Nyt olen aivan vauvahuuruissa, ja tekisi mieli ostella kaupat tyhjäksi vauvanvaatteista.  




3 kommenttia:

  1. Ihanaa kummius on parasta! Meillä on Isimiehen kanssa kaksi kummilasta ja kolmatta odotamme syntyvän minä hetkenä hyvänsä! Jännittää ihan hurjasti!! <3

    Voimia kovasti töihin ja ole itsellesi armollinen. Jos et jaksa niin sitten et jaksa. Onneksi sinulla on kuukausi enää töitä jäljellä. <3

    Ja voi mikä kaunis masu sinulla onkaan!! Aivan ihana. Mulla on niin kova raskauskuume, että kuvittelen jopa joskus tuntevani potkuja.. :D Vaunukoppakin näyttää ihanan pirteältä! Tosi kaunis!

    Tsemppiä Cariina! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Mulla on yksi kummilapsi ennestään <3 teillä onki jännät paikat!

      Kiitos! Välillä on käynyt mielessä hakea sairaslomaa ihan henkisen hyvinvoinnin takia, mutta en osaa olla saikulla ilman että olen oikeasti kipeä. Sen takia pidän lomat ennen äippälomaa sillä joku työmoraali ei anna hakea saikkua :D onneksi tosiaan on vain se reipas kuukausi, se menee vaikka päällä seisoen:)

      Voi kiitos! Mulla oli tosi pitkään myös haamupotkuja avan jälkeen, ja tätä vauvaa odottaessa kävi välillä mielessä jos testit vain huijaa ja vauva on jo niin iso että se potkii :D Tuo koppa on kyllä ihana!

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...