maanantai 19. tammikuuta 2015

Mitä kuuluu Avalle?

Täällä ei ole pitkään aikaan ollut juttua pelkästään Avasta. Neiti täyttää jo aivan pian kaksi vuotta ja sen kyllä huomaa. Omapäisyyttä, uhmaa, kasvua ja kehitystä on tullut huimasti viimeaikoina. Sanoja tulee joka päivä monia uusia, ja nyt joululoman aikana alkoi tulemaan jo kunnon 2-4 sanaisia lauseita. Ihanaa on kun Ava syömisen jälkeen sanoo "kiitos äiti", tai kehuu ruokaa sanomalla "hyvää ruokaa". Jatkuvasti neiti on äänessä, ja oma kieli alkaa jäädä koko ajan vähemmälle ja vähemmälle, sillointällöin saattaa tulla ihan siansaksaa jossa on seassa oikeita sanoja. 

Ava osaa hienosti pukea itse housut, paidan/mekon, vaipan, haalarin ja pipon. Sukat ja kengät tuottavat vielä vähän hankaluuksia. Myös laskeminen sujuu "ykki, kakki, poome, viisi, puusi, seittemä", ja välillä tuntuu että Ava osaa laskea oikeasti kolmeen, välillä hän ottaa esim. palikoita kolme ja laskee ne. 

Avan lempparipuuhaa on junalla leikkiminen, muumilaivalla leikkiminen, piirtäminen, lukeminen, laulaminen, ulkona juoksentelu ja muumien tai titi-nallen katsominen. Ava on ihana kun hän käy hakemassa kirjan ja rupeaa lukemaan, sormi menee suulle ja päästää sellaisen shhhh äänen, ja kuiskaa perään "hiljaa". Ava osaa laulaa tuiki, tuiki tähtösen alusta loppuun, porsaita äidin oomme kaikki sanoin "kaikki, kaikki, miinää ja miinää", ja sen heppalaulun (ihhahhaa, ihhahhaa hepo hirnahtaa..). Titinalleista Ava on oppinut rytmittämään ja lempparia tähtöslaulun lisäksi on joko taputtaa, tai kalautella leluja yhteen ja samalla sanoa "taa taa titi taa".


Tuleva isosisko on hyvin kiinnostunut vauvan vaatteista ja tavaroista, ja tietää ilman sanomistakin että ne ovat vauvan. Välillä Ava kysyy "missä vauva". 
 Ava hieman pelkää mun mahaa, ja hellät hetket Avan paijaessa masua on laskettavissa yhden käden sormilla. Jos pyydän paijaamaan tai suukottamaan, menee Ava ihan hämilleen, melkein jopa paniikkiin ja lähtee vain pois. Eilen tosin Ava sanoi masulle "moi sisko" ja lauloi tuiki tuiki tähtöstä. 

Uhma on alkanut saada aivan uusia ulottuvuuksia, jouluna Ava huusi tunnin autossa kun ei saanut jäätelöä. Tunnin! Lisäksi Ava saattaa yhtäkkiä heittäytyä lattialle ja potkia ilmaa, kiljua, kieriä ja auta armias jos vain erehtyykin häneen koskemaan tai puhumaan. Nyt onkin helpottanut kun Ava osaa kertoa haluaako jotain vai ei, ja uhmakohtausten ollessa päällä riittää kun kysyn Avalta haluaako hän että ei puhuta hänelle ja Ava pudistaa päätään, niin annan raivon tulla ja sen jälkeen Ava yleensä jo itsekin haluaa syliin. Tämä on meillä toiminut todella hyvin, Ava selkeästi tarvitsee sen yksinään olon. Avan kanssa ei vielä voi keskustella mikä harmitti, mutta eiköhän senkin aika tule pian kun käydään sitten paha mieli läpi.

Ava on myös todella auttavainen ja oma-aloitteinen. Jos löytää roskan olohuoneesta, käy Ava yleensä itse sen viemässä roskiin. Samoin ruokapöydässä Ava on useimmiten alkanut viemään itse astiat tiskiin, ja heittämään roskat roskiin. En tiedä miten päiväkodissa ruokailut hoidetaan, mutta uskoisin tämän(kin) juontavan juurensa sieltä. Ava on todella reipas päiväkotilainen, tosin kolmen viikon joululoma verotti ja Avalla oli hieman haastavaa jäädä päiväkotiin, ja kyllä mulla oli aina tippa linssissä pois lähtiessä. Päivät kuitenkin sujuivat hyvin ja kiukku laantui hetkessä. Ava oli taas aivan supersuloinen kun olin menossa hakemaan häntä päiväkodissa, eikä lapset olleet vielä pihalla vaan ensimmäinen joukko tuli kun olin juuri astunut portista pihalle ja Ava sieltä joukon ensimmäisenä näki mut ja huusi äitiä samalla kun juoksi mun syliin.


Sellainen on meidän Tintti kohta 2v <3 

2 kommenttia:

  1. Ihana blogi sulla!<: meillä myös kohta kaksivuotias poika ja parikuukautinen vauva. Ihana löytää samassa elämäntilanteessa olevien äitien blogeja :)
    Jään seurailemaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...