maanantai 23. helmikuuta 2015

Putkituspäivä.

Tänään oli vihdoin Avan korvien putkitus. Aikaa jouduttiin kerran siirtämään kun Ava oli flunssassa. Tätä päivää oon odottanut kauhulla, mitä lähemmäs päästiin sitä enemmän mua on ahdistunut koko juttu, ja oon meinannut perua koko ajan. En oikeastaan tiedä mikä siinä oli kaikista ahdistavinta, varmaan nukutus. 

Ava joutui paastoamaan, ja olikin täyden työn ja tuskan takana saada Ava syömään iltapalaa. Ava ei olisi saanut syödä enää neljän jälkeen yöllä, enkä halunnut herättää syömään koska muuten meillä ei olisi enää nukuttu sen jälkeen. Kahdeksan jälkeen ei saanut enää juoda mitään, onneksi sain Avan juomaan mehua. Oli kamalaa aamulla kun Ava itki ja pyysi maitoa ja keksiä ja puuroa, yritä sitten kaksivuotiaalle selittää miksi ei saa ruokaa tai juotavaa. 


Meidän piti olla Meilahdessa kymmeneltä aamulla, mutta oltiinkin hieman ajoissa ja parkkipaikan etsimisen jälkeen kello oli 9.30. Mun äiti tuli mukaan, lähinnä mun henkiseksi tueksi. Käytiin ilmoittautumassa ja odoteltiin hoitajaa joka tuli kertomaan hieman aikataulusta ja käytännön asioista, sekä antoi Avalle "jäätelörannekkeet" käteen ja jalkaan. Siinä sitten leikittiin ja katsottiin videoita, jossain vaiheessa Ava sai sairaalapaidan päälle. Avalla piti olla "aika" klo 11, mutta se venähti hieman ja 11.20 tultiin hakemaan. Mua oli itkettäny koko päivän, ja eilisen ja siinä käytäviä pitkin kävellessä mä en enään pystynyt pidättämään itkua vaan kyyneleet alkoivat valumaan ja sain hirveitä kauhukuvia päähäni. Multa kysyttiin pystynkö varmasti olemaan Avan nukutuksessa mukana, ja tiesin että mulle olisi tullut niin hirveä morkkis jos en olisi mennyt sinne että oli pakko vähän skarpata. Kaikki meni aika nopeasti, Ava oli mun sylissä ja istuin siinä sängyn vieressä, Avalle laitettiin maski naamaan jota neiti hienosti hengitteli ja vähitellen alkoivat silmäluomet lupsumaan ja mulla aukesi vesihanat uudestaan. Se tilanne oli aivan kamala, vaikkakaan ei niin dramaattinen kun olin kuvitellut. Anestesialääkäri ja sairaanhoitajat nostivat Avan äkkiä sylistäni sängylle ja samalla sekunnilla mua jo ohjattiin salista pois. Vilkaisin vielä nopeasti Avaa, joka makasi tasan siinä asennossa missä oltiin siihen siirretty ja sitten ovi jo sulkeutui perässäni ja hoipertelin odotustilaan jossa äiti odotti. Sain itkun lakkaamaan ja lähdettiin kahvioon syömään, mulla oli jo niin huono olokin että ruoka tuli todella tarpeeseen. 



Mulle sanottiin että puolen tunnin päästä mun olisi jo hyvä olla takaisin odotustilassa, ja vilkuilinkin kahviossa kelloa. Mentiin takaisin ja saatiin odottaa vielä reilut puoli tuntia, ennenkuin Ava oli siirretty lepäämöön. Sinä aikana mulla kävi kaikki mahdollinen mielessä ja tajusin mikä mua pelotti koko hommassa eniten. Mitä jos Ava olisi ollut allerginen nukutusaineelle? 
Vihdoin hoitaja tuli kertomaan Avan siirtyneen ja päästiin Avan luokse. Mä jotenkin ajattelin että Ava on jo hereillä, mutta siellä neiti pieni tuhisi. Ja mulla meinasi tulla taas itku, mutta onneksi huoneessa oli muutama muukin lapsi äiteineen etten kehdannut alkaa itkemään. 

Mulle tultiin kertomaan kuinka oli sujunut, ja hyvinhän se oli mennyt. Avalla oli ollut molemmissa korvissa todella paljon eritettä jota oltiin imetty pois, ja kummatkin olivat liimakorvat. Ava oli käynyt heräämössä hereillä mutta nukahtanut uudestaan. Eikä mikään ihme, olihan siinä jo päiväuniaikakin.


Ava nukkui tunnin verran vielä, ennenkuin heräsi kunnolla. Ava oli niin reppanan näköinen kun tärisi ja huomasi tipan kädessään ja yritti sitä repiä pipiä hokien. Oltiin saatu pillimehu odottamaan Avan heräämistä, ja näin kiinnitettiin Avan huomio muualle. Nappasin neidin syleilyyn ja Ava joi pillimehun nanosekunnissa. Jäätelöäkin Ava muisti kysellä, ja sai vaniljajäätelön. Tuon jälkeen Ava olikin jo täysin hereillä ja aivan oma itsensä. Käytiin leikkihuoneessa katsomassa miten leikki sujuu, ja hyvinhän se sujui. Jaksoi tuo karata ja juoksennella pitkin käytäviä, joten loistokunnossa oltiin. 

Käytiin vielä herkuttelemassa toisella jäätelöllä ja pillimehulla, sen jälkeen Avalta otettiin tippa pois kädestä ja Ava sai hienon laastarin tilalle, johon Ava sanoi "heihei pipi".  Saatiin ohjeita kotiin ja päästiin lähtemään.


Illan Ava on ollut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 
Mä toivon etten joudu kokemaan tätä enään uudestaan, oli se sen verran kamala kokemus. Mutta toivotaan että nyt olisi korvatulehdukset sairastettu ja putkista on apua! :) 

12 kommenttia:

  1. Moikka!

    Mulla oli kans pienenä paljon korvatulehduksia ja mun korvat putkitettiin paikallispuudutuksessa kun olin 1,5v, siitä kestikin noin 15-16 vuotta kun mulle tuli kauhee paine korvaan joka purkautu keskellä yötä ja sen myötä tuli tärykalvoon reikä siinä kesti noin puol vuotta että meni umpeen ja sitten huomattiin että toisessa korvassa on kans reikä ja se on ollut sielä nytten noin 2 vuotta sitä ei voida paikata ennenkun toinen korva on kunnossa, molemmat korvat liimakorvia. Mulle on tässä parin vuoden aikana tehty tuubapallolaajennus ja sen yhteydessä laitettu kans putki korvaan, se sieltä sitten irtos ja taas varattiin aika putkitukseen mikä tehtiin nukutuksessa ja sekin sitten sieltä irtos muutama päivä ennen jälkitarkastusta ja sielä sitten päätettiin että laitetaan se takas paikallispuudutuksessa ja voin sanoo että se ei ollu kivaa kun yksin sielä olin! Pysyvä huono kuuloisuus mulle jää, kaikki mahdollinen on mulle nytten tehty mitä voidaan! :) en tiedä kiinnostaako mutta ajattelin kertoo eräänlaisen tarinan tuosta korvien putkituksista ja tulehduksista :) olen siis nytten 19 vuotta! Tsemppiä teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kuulostaapa rankalta! :/
      Kiitos!:)

      Poista
  2. Onneksi sait olla mukana! Meillähän meinasi käydä niin silloin A-murun hammasoperaatiossa, että en meinannut päästä saliin mukaan ollenkaan. Onneksi anestesialääkäri oli nainen ja oletettavasti itsekin äiti, joten pääsin mukaan.
    A-muru nukutettiin tipan kautta syliini, ei maskilla ollenkaan. Hän sai vain happea. Kun A-muru nukahti ja häntä alettiin siirtämään toimenpidepöydälle, hän yhtäkkiä heräsikin ja nukutusainetta piti antaa lisää. Pidin itse happimaskia A-murun kasvoilla ja silittelin häntä niin hän nukahti uudelleen. Kamala kokemus, mutta onneksi meidän molmepien tytöt selvisivät niistä hyvin ja olivat superreippaita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä olis antanut itelleni anteeks jos oisin jättänyt menemättä :/ onneksi pääsit mukaan! Hui! Avalla kans raottu silmät kun siirsi siihen pöydälle mutta simahti sitten uudestaan.

      Onneksi! <3

      Poista
  3. Ihana reipas pieni Ava <3

    Ei ois ehkä kannattanu lukea tätä! Aadalla on liimakorva molemmissa korvissa ja putkitus on hyvin todennäköisesti edessä :( Pelottaa jo nyt vaikka mitään ei ookaan päätetty vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ava oli kyllä niin reipas! <3

      Se on pelottavaa. Mutta parempi se kuin kuulon aleneminen yms. Hyvin se menee jos joudutte myös! Koita saada joku mukaan, mua helpotti kun äiti oli mukana niin en panikoinut ja itkenyt koko aikaa :D kaikista kamalinta oli se nukutus sessio ja kun Ava itki juotavaa. Mutta herätessä meni se vartti ja Ava oli jo oma itsensä joten rankempi juttu se oli äidille ;D

      Poista
  4. Huomasin, että olit alkanut seurailemaan mun blogia. Onneksi, koska löysin sitä kautta sun blogin :) Ihana tyttö sulla :)

    Meillä onneksi ollut vasta kolme korvatulehdusta 1-vuoden aikana, mä varmasti pillittäisin myös jos joutuisin viemään neidin johonkin missä hänet nukutettaisiin :D Onko Avalla tepsinyt putkitus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Se oli kyllä ihan hirveesti ja mua itkettää vieläkin koko ajatus :D
      Ei tiedä vielä tepsikö, toivotaan! :)

      Poista
    2. Täytyy toivoa. Mulla vaadittiin omalla kohdalla myös kitarisaleikkaus ennenkun tepsi.Toivotaan, että teillä tepsii pelkkä putkitus :)

      Poista
    3. Jep, en kyllä haluaisi että joudutaan risoja leikellä, tää oli ihan tarpeeks :/

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...