torstai 16. huhtikuuta 2015

Mitäpä kuuluu Avalle?

Hetkeen ei olekaan ollut Avan kuulumisia! 
Neidistä on kasvanut jo hurjan iso tyttö, lauseita tulee ja paljon uusia sanoja. Ava on jatkanut päiväkodissa mun jäädessä lomalle, tosin nyt on vain maanantaista keskiviikkoon ja käyn hakemassa Avan päiväunien jälkeen. Kauan mietin että mitä teen tuon päiväkodin kanssa, mutta tämä on oikea ratkaisu meille! Päiväkotipäivine jälkeen jäädään pihalle tai mennään puistoon, käydään kirjastossa tai jos on huono ilma niin tullaan kotiin touhuilemaan. Vapaapäivinä nukutaan pitkään, syödään aamupalaa sohvalla ja nukutaan yhdessä päikkärit. Ihan parasta! 

Ava on oppinut päiväkodissa niin hurjasti asioita! Laulaminen on Avan ehdotonta lempparipuuhaa, ja Ava osaa monen monta laulua, kuten tuiki tuiki tähtösen, hämähäkin/muurahaisen/heinäsirkan, autolla ajetaan varovasti, ihhahhaa... Näitä sitten lauletaan niin kaupassa kuin kotonakin, aivan hiirenhiljaa tai suureen suureen ääneen. 
Lorujakin on oppinut ja mietittiin pitkään Annin kanssa kun Ava puhui kanamaidosta että mitä tarkoittaa, mutta sitten tajuttiin että se on se ruokaloru, kukko puuron keitti, kana maidon lämmitti, pikkulinnut lusikat toi, tulkaapa lapset syömään. Se onkin Avan lemppari loru.


Ava tykkää kovasti kiipeillä, hyppiä ja juosta. Nyt harjoitellaan kovasti tekemään kuperkeikkoja, ja kaikki Avan pehmolelut "keikkaa" matolla. Ulkona pitää aina päästä kiipeilemään kiipeilytelineeseen, ja ketterästi Ava osaakin kiivetä ylös, mutta alas tullaan äidin sylissä. Ava aloitti baletin tuossa jokunen viikko sitten, ja Ava on kyllä maailman söpöin pikku ballerina! 


Uhmaa on edelleen ja se on ottanut uusia ulottuvuuksia. Tavarat lentelee, desibelit nousee järkyttäviin  lukemiin ja lattialle heittäytymiset ovat arkipäivää. Toivon että vauhti vähän rauhoittuisi vauvan tultua maailmaan, mutta saa nähdä! Ava on niin temperamenttinen, mutta rauhoittuu yleensä yhtä nopeasti kuin on suutahtanutkin.

Avan mielikuvitus on alkanut laukkaamaan, pari kuukautta sitten mielikuvitus antoi ensimmäisiä merkkejä itsestään kun Ava kertoi teltassaan olevan apina, jota neiti pelkäsi todella paljon. Häädettiin apina monesti pois, mutta aina se tuli takaisin. Nyt apina ei kuitenkaan ilmeisesti ole enään kovin pelottava, ja lähtihän tuo mukaan Ruotsiinkin! Kerran kun istuttiin Avan kanssa sohvalla, leikki Ava että kaukosäädin on puhelin ja jutteli sinne "Haloo, kuka siellä! HUI! Äiti, apina soittaa".  Meillä on myös paljon hämähäkkejä ja muurahaisia, varsinkin tyynyjen alla ja niitä kurkitaan monta kertaa päivässä ja "säikähdetään" niitä. Aika suloista. Myös nukkumiseen on vaikuttanut tuo mielikuvituksen kehittyminen, ja Ava taitaakin nähdä unia ja heräilee niihin välillä itkien ja huutaen. Joka kerta Ava on nukkunut meidän välissä kun on nähnyt unia joihin herännyt, mutta tyttöön ei saa koskea, ei puhua eikä ottaa minkäänlaista kontaktia hetkeen. Ava on nähnyt hassuja unia ja itkiessään on huutanut joko "Ite kävelen, ite kävelen!" tai "Lisää keksiä!". Kerran nukutttiin sohvalla päiväunia kun Ava yhtäkkiä heräsi samalla tavalla huutaen ja lähti pois sohvalta ja käveli eteiseen, jossa huusi kuinka haluaa ulos. Onhan tuo varmasti outoa kun ei vielä osaa erottaa unta ja todellisuutta. 


Ollaan jonkun verran juteltu Avan kanssa vauvan tulosta, ja Ava on luvannut auttaa vaipanvaihdossa ja leikkiä vauvan kanssa. Katsotaan mikä tilanne on sitten kun vauva on oikeasti täällä ;) Rakas pieni isosisko <3 

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mulla iskee usein hiuskateus, ne on niin pitkät ja paksut <3

      Poista
  2. En kestä mite iso tyttö Avasta on kasvanu! :O Ja ihania kuvia näky facessa teidän masuista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään! En tajua mihin tää aika on mennyt..
      Se kuva on kyllä ihanan onnistunut! Ei meinaan mennyt ihan putkeen nuo kuvaukset Avan osalta ;D

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...