keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Synnytyskertomus

Nyt kun vauva on jo reilu kolmeviikkoinen, on hyvä aika katsastaa aikaa taaksepäin ja kirjoitella synnytyskertomusta. Tää on ollut luonnoksissa jo varmaan viikon, mutta en ole mistään saanut revittyä aikaa viimeistelyyn. Teksti saattaa olla hieman sekavaa. :D

La-su (16-17.5) yö meni supistusten kanssa valvoessa ja kellottaessa, välillä sain hieman torkuttua supistusten välissä, sillä niitä tuli melko epäsäännöllisesti. Edellisenä yönä olin jo muutaman kerran  herännyt kipeimmin suppareihin joita ei kuitenkaan enää päivällä tullut joten mietin Mahtaakohan nyt käydä samoin. Aamulla Ava heräsi jo kuuden jälkeen, hain hänet meidän sänkyyn katsomaan koneelta netflixiä ja herättelin annia. Supistukset jatkuivat ja Kasin  pintaan käväisin suihkussa mutta ei helpottanut kipua ja sitten asenneltiin TENS ja soiteltiin mun äidille että vois tulla meille jo ja viedä Avan lastentapahtumaan joka oli tässä lähellä niin ei tarvinnut katsoa kun äitiin sattui, vaikka aika hyvin peittelinkin kipua. Ne lähti siinä 11-11.30 ja me käytiin pienellä kävelyllä ja koitin hetken nukkua sohvalla.. Yhen aikaan taisin soittaa Jorviin että voisko tulla näytille vaikka supparit ei säännöllisiä olekkaan, mutta kivuliaita ja kestoltaan oli 1min-1,5min. Jorvissa oltiin kahden aikaan ja kävin käyrillä ja tehtiin sisätutkimus, 4cm auki. Lähettiin kävelylle ja viimeistään puoli 5 piti tulla takaisin, mentiin jo vähän jälkeen neljän ja taas käyrille ja sisätutkimus, edelleen 4cm, ehkä 4,5.



Mietittiin että mitä sitten tehdään kun ei viittitty saliin vielä viedä kun ei ollut säännöllisiä supistuksia vieläkään. Sovittiin että mennään taas kävelylle ja tullaan seitsemältä viimeistään takaisin jonka jälkeen menisin ammeeseen. Lähdettiin äidille syömään ja samantien kun sairaalasta päästiin ulos niin supistuksia alkoi tulla useammin, mutta ei vieläkään erityisen säännöllisesti. Äidillä oltiin vajaa 2 tuntia kunnes mentiin takaisin, käyrät ja 7cm auki. Kätilö kävi laittamassa ammeeseen veden valumaan ja Anni kävi hakemassa sairaalakassin autosta ja tuli perässä. Kello oli noin 20.00

Ammeessa olo helpotti supistuksia, ja kätilö ehdottikin siellä synnyttämistä. Mietin jo Avan raskausaikana ammesynnytystä, mutta en asiasta sen enempää ottanut selvää. Kätilö tuli myöhemmin vielä käymään ja kertomaan että on vuoronvaihto ja toivotti onnea. Yökkö tuli puoli kymmenen aikaan käymään ja kertomaan vesisynnytyksestä, ei oltu vielä päätetty mitä tehdään, mua houkutti vesisynnytys mutta Annia se pelotti. Juteltiin kätilön kanssa vesisynnytyksestä, kuinka siinä toimitaan jne. Sanoin vielä miettiväni asiaa. Kätilö lähti käymään jossain ja yhtäkkiä mut valtasi hirveä paniikki, rupesin tärisemään ja sanoin A:lle etten pysty tähän ilman mitään lievityksiä, mitä jos repeän tosi pahasti ja mulla ei oo mitään puudutteita, tai jos ponnistusvaihe kestää taas sen 40min niinkuin Avan kanssa ja en löydä hyvää ponnistusasentoa ammeessa. Tärisin ja hoin vaan että oon ihan nynny ja luuseri kun haluan sittenkin sen epiduraalin. Anni onneksi tsemppasi mua ja sanoi että on ylpeä että oon pärjännyt niin pitkälle pelkällä TENSillä ja on musta ylpeä, synnytin sitten miten tahansa. Hälytin kätilön paikalle ja sanoin haluavani epiduraalin, totesin vielä siinä ääneen kuinka pettynyt oon itteeni.

Kätilö kävi hälyttää anestesialääärin paikalle (klo 21.30 about) ja sanoi ettei mun missään nimessä pidä olla pettynyt itseeni, ja kun mulla ei vieläkään ollut supistukset säännöllisiä niin parempi että sain hetken levätä, sillä ei tiedä kuinka pitkään vielä kestää. Kätilö ja anestesialääkäri päättivät antaa spinaalin, sillä se vaikuttaisi nopeammin. Spinaalin laittoa pelkäsin, ja rupesin sitä sitten panikoimaan ja ihan syystä. Mulla oli nikamat jotekin tosi yhdessä ettei sitä saanut ja pisteltiin monta kertaa eri kohtiin, tunsin kipua kylkiluissa ja alaselässä ja selkärangassa. Loppujen lopuksi koitettiin niin että istuin, ja sillä se sitten onneksi meni helposti. Spinaali aiheutti kauhean puutumisen tunteen, mutta vaikutus oli uskomattoman nopea ja sain vihdoin kropan ja mielen rennoksi. Sen jälkeen puhkaistiin kalvot ja laitettiin vauvalle pinni päähän ja katsottiin paikat. Sain myös oksitosiinitipan, sillä vieläkään ei ollut säännöllisiä supistuksia.
 Tämän jälkeen jäätiin kahdestaan ja koomailtiin. Tajusin ettei otettu ihan viimeistä mahakuvaa, kävelyllä otettiin tosin pari kuvaa onneksi. Jännitettiin koska vauva syntyy ja pistettiin veto pystyyn syntymäajasta, painosta ja pituudesta. WhatsAppailin muutaman kaverin kanssa ja päivittelin tilannetta.





Noin kello 23.30 rupesin tuntemaan supistukset taas kipeinä ja vauvan liikkeet sattuivat, hälytin kätilön paikalle jotta saisin epiduraalia lisää, kätilö tuli nopeasti ja laittoi lisäannoksen menemään. About klo 00.00 olin auki 10cm ja aika pian alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta, ei kuitenkaan aivan tajuttoman voimakkaana ja hälytinkin kätilön paikalle ja sanoin etten ole varma ponnistuttaako mua vai ei.  Kokeiltiin supistuksen tullessa ponnistuksen suuntaa yms. 00.07 on kirjattu ponnistusvaiheen alku, haettiin hieman asentoa ja ponnisteltiin, lopulta kolmella ponnistuksella neiti oli maailmassa klo 00.15. Annettiin napanuoran sykkiä loppuun ennenkuin Anni leikkasi sen. Istukka irtosi 00.27.




Pikkuneiti sai möllöttää rinnalla pitkään ennenkuin lähti pesulle ja punnituksille ja mä suihkuun. Hetken hamuili ennenkuin tajusi napata tissistä kiinni, silloin pääsi kyllä onnen itku mitä ei syntymähetkellä päässyt. Mittoja neidiltä siis löytyi 3470g, 50cm ja ppipo 34cm.

Oon kyllä loppupeleissä tosi tyytyväinen synnytykseen, vaikka pieniä pettymyksiä sattuikin matkaan.  Vieläkin harmittaa etten suunnitelmista huolimatta vetänyt luomuna loppuun saakka, ponnistusvaihe kun oli kuitenkin helppo, eikä supistukset olleet missään vaiheessa ennen puudutteita sietämättömiä. Kätilö oli aivan mahtava ja ponnistusvaiheessa tsemppasi niin hyvin että sain niinkin nopeasti ponnistettua ulos ja muutenkin oli tosi ymmärtäväinen ja aivan ihana! Anni taas ihmetteli kun musta ei kuulunut pihaustakaan  Repesin vain pienesti ja sain kaksi tikkiä.


No oliko vadelmanlehtiteestä apua? Sanoisin että saattoi olla. Vaikka mulla ei missään vaiheessa ollut säännöllisiä supistuksia, ne olivat todella voimakkaita alusta asti ja kestivät heti sen minuutin tai yli. Toki sattumaakin saattoi olla pelissä ;)

TENS-laitetta suosittelen kyllä kaikille synnyttäville! 

(PS. Täällä kuumeillaan jo kolmatta)


22 kommenttia:

  1. Olipas kaunis synnytyskertomus. Äläkä yhtään soimaa itseäsi kivunlievityksen suhteen! Minusta jokainen synnyttää tyylillään eikä niitä saisi verrata. Oi kolmas jo mielessä! ;) ihanaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä vähän veikkasinki et jos ei luomuna mennä loppuun saakka niin piikittelen itseäni siitä. Toisaalta koitan ajatella positiivisesti, pärjäsin kuitenkin niin pitkään ilman mitään, ja jos en ois oksitosiiniakaan saanut niin kuinka kauan ois kestänyt loppu avautuminen.. no, pääasia että neiti on ulkona <3

      Koitin Annille ehdotella viittä lasta, ei oikein lämmennyt ;D

      Poista
  2. Mullakin kauhee vauvakuume! Synnyttää en vaan halua kun se on sektio automaattisesti kahden tehdyn sektion takia :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa niin, höh! :(
      Tää kuume on ihan hassua ku on kuitenki vauva :D

      Poista
  3. Synnytin luomuna ihan vaan koska en enää ehtinyt saamaan kivunlievitystä. Ei jäänyt traumoja, kestin ihan hyvin ja kai se oli "hienoa", mutta kyllä aion tällä toisella kertaa ottaa mitä ehdin saamaan. En kyllä sinänsä mitenkään pelkää synnyttää ilmankaan kivunlievitystä, mutta miksi toisaalta pitäisi tehdä se ilman, jos oloaan voi helpottaa edes vähän? Vaikkakin, esikoinen oli syntyessään niin pieni, että oli kuulemma hyvä että tuli lääkkeittä, muuten olisi saattanut joutua hetkeksi lämpökaappiin tms. Että toki ehkä lasta ajatellen, mutta jos ihan normaalikokoista kuitenkin tietää odottavansa niin eikö ne lääkkeet ole ihan ok! Älä sure siis oli pointti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä kovin paljoa sure enää! :)
      Mä olisin halunnut tietää mihin ja miten kroppa pystyy ilman lääkkeitä. Mua huvittaa kun Ava oli 400g pienempi ja silti sen synnytys kesti sata vuotta :D

      Poista
  4. Voi, ei tosiaan tarvi olla pettynyt itteensä!! Oot mielettömän työn tehny joka tapauksessa!!! <3 On toi synnytys vaan niin ihanaa-kamalaa.
    Hih kolmas ;) ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Sanoin kyllä Annille yhen supistuksen aikana et jos ikinä haluun kolmannen ni sen pitää lyödä mua :D niin se aika vaan kultaa muistot;)

      Poista
  5. meiän tyttö tuli tänään 1kk ja kauhee vauvakuume, vaikka vauva sylissä :--D vauvamahaa kans hirvee ikävä!synnyttämään oisin valmis menee vaikka heti uusiks ku jäi niin positiivinen kuva kiitos vaan epiduraalin :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäki voisin jo synnyttää uudelleen :D Ja olla raskaana :D Tää on hassua miten voi olla vauvakuume vaikka on tollanen mini sylissä :)

      Poista
  6. Mitö jos keskittyisit ensin vähän aikaa niihin lapsiin jotka sulla jo on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KUUMEILLAAN, ei suunnitella. Mitä jos opettelisit lukemaan ;)

      Poista
    2. Niin no enhän minä sanonut että suunnittelette.. Vaan kehotin keskittymään kahteen ekaan nyt hetkisen. Suosittelen siis sinullekin sitä lukemaan opettelemista :D

      Poista
    3. Mä osaan kyllä lukea mutta mulla ei oo mitään käsitystä mistä sä oot repässyt oletuksen että en keskity mun lapsiin, ja sun kommentti kuulosti siltä että oletat meidän jo tekevän ja suunittelevan kolmatta ? Hölmöä kehottaa tekemään jotain mitä teen koko ajan :D

      Poista
    4. No tosta sun "ps täälä kuumeillaan jo kolmatta" saa sen kuvan, että te olette jo aloittaneet miettimisen kolmannesta lapsesta.. Musta vaan aika hölmöä synnytyskertomuksen yhteydessä mainita jo seuraavasta :|

      Poista
    5. Anteeksi jos se noin kovasti häiritsee että sen tähän postauksen loppuun kirjoitin. No mielenrauhaksesi kerron että ei olla tekemässä kolmatta eikä suunnitelemassa eikä miettimässä.

      Poista
    6. Ei tarvitse hermostua XD

      Poista
    7. Mulla on nykyisin aika lehmänhermot :)

      Poista
    8. Ei se siltä vaikuttanut kun noin pienestä vetäsit herneen nenää!

      Poista
    9. Itseasiassa en :D anna jo olla :D

      Poista
  7. Kiva kertomus. :)

    Vesisynnytys kuulosti kiinnostavalta vaihtoehdolta, voiko Jorvissa synnyttää "loppuun asti" vedessä? Olen käsittänyt että sitä vähän arastellaan Suomessa/vettä käytetään vain kivunlievitykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voi! :) Ja nuo kätilöt ainakin vaikuttivat tietävän asiasta paljon ja pitävän sitä hyvänä vaihtoehtona, mua vähän harmittaa että jänistin.

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...