perjantai 26. helmikuuta 2016

3v ja 9kk kuulumisia.

Mä en oikeesti kestä että Ava on jo kolme. KOLME. Mulla menee varmasti vuosi sisäistää tämä asia. Kohtahan tuo neiti on jo koulussa. 

Ava puhua pälpättää aamusta iltaan pitkiä lauseita, osaa kertoa kun pelottaa/jännittää/harmittaa/ilostuttaa. Uhmaa on pienen neidin elämä ollut täynnä viimeiset kaksi vuotta, enemmän tai vähemmän. Avan kanssa arki on suhteellisen haastavaa, huonoina päivinä taistellaan aivan kaikesta, syömisestä, vessassa käymisestä, pukemisesta, yöunille menosta... Parempina päivinä melkein kaikki sujuu sulassa sovussa. Ollaan nyt parisen kertaa käyty perheneuvolassa hakemassa vähän apuja arkeen, Avalle on siirtymätilanteet kaikista haastavinta ja lähdöt venyvät usein todella pitkiksi. Keskittymisenkin kanssa on pientä ongelmaa ja Ava on ehkä keskivertoa vauhdikkaampi lapsi, aina oikeastaan ollut. 

Perheneuvolasta ollaan saatu hyviä vinkkejä, mitä ei itse välttämättä olla tajuttu. Sitä luulee tehneensä kaiken voitavan ja muuttaneen omia käytösmallejansa todeten olevan huono vanhempi, mutta kyllä ne ulkopuolisen silmät ovat tarkemmat. Ava oli ensimmäisellä käynnillä mukana ja kaksi viimeistä kertaa olen käynyt ilman Avaa, ja edellisellä kerralla oli Annikin mukana. Vuosi sitten saatiin kehoitus päiväkodista ottaa yhteyttä sinne mutta eipä mun ylpeys antanut periksi. Viime vuoden lopulla olikin sitten jo pakko niellä ylpeys ja itku kurkussa soittaa aikaa ja myöntää ettei omat keinot enään riitä. Onneksi näin, huomattavasti helpompaa alkaa olemaan. Ja helpottaahan sekin jo paljon kun Ava osaa puhua jo niin hyvin ja kertoa itsekin joten pystytään keskustelemaan asioista kummankin itkupotkuraivareiden sijaan. 


Neuvolassa käytiin viime viikolla ja tulipahan taas todettua miten iso tyttö Ava jo on. Siellä piirrettiin ensimmäinen pääjalkainen. Palikoista tunnistettiin kaikki värit (punainen, sininen, vihreä, keltainen ja valkoinen). Niiden lisäksi Ava tunnistaa mustan, oranssin, vaaleanpunaisen ja ruskean. Neukkutädin kanssa kopitteli palloa ja leikkivät. Kaikki siis ok, hyvin kasvaa ja kehittyy. Ava oli jo 100,5cm pitkä! 2v neuvolassa oli 91cm, joten vuodessa tullut hyvin pituutta. Millainenkohan metriheikki tuosta tulee isona. 


No mitäpä meidän pieni 9kk ilopilleri palleroinen? 
Ryömii, nousee tukea vasten, ottaa vähän askelia tuen kanssa.. 


...OSAA SANOA ÄITI! Oltiin perheneuvolassa ja siinä kesken kaiken jutusteun yhtäkkiä Alma katsoo mua ja hihkaisee "äiti". Se on kyllä niin maaginen hetki. Muitakin tavuja jo sanellaan ja kovasti hölpötetään. Taitaa tulla tästäkin neidistä papupata. 

Alma tuo kivaa vastapainoa arkeen rauhallisuudellaan. Alma ei juurikaan itke ja on pienestäkin tyytyväinen. Luonnetta alkaa kyllä löytymään ja vaikuttaa yhtä kovapäiseltä kuin siskonsakin, keneltä lie periytynyt. 

Alma nukkuu 1-2 päiväunet parvekkeella rattaissa. Sisälle tuota ei saa enään nukkumaan millään. Ruoka maistuu hyvin, lempparia on parsakaali ja avokado. Alma on todella reipas syömään ja maistamaan kaikkea uutta. Imetyskertoja päivässä tulee noin seitsemän ja siihen lisäksi yöimetykset joita yön aikana kertyy 1-4 kertaa. Alma nukahtaa omaan sänkyyn ja siirtyy meidän väliin kun herää ensimmäisen kerran syömään. Ensimmäinen unipätkä on jo melkoisen pitkä, 4-6 tuntia. Nyt viime päivinä on ollut vain tunnin pituinen ja sitten ollaankin nukuttu tissi suussa loppuyö. Mikä lie tiheäimu käynnissä, vaiko hampaita tulossa. 

Almalla oli lääkärineuvola, hyvin on kasvanut ja kehittynyt hänkin. Pituutta löytyi 71.4cm ja painoa 8475g. Syntymästä tullut 5kg ja 5g ja 21.4cm, hurjan paljon! Pinsettiotteen osasi hienosti ja lääkäri kehuikin että kyllä huomaa sormiruokailevan kun ote tuli heti helmen nähtyään. 

Niin ne vaan kasvaa hurjaa vauhtia, äidin pienet pylleröt. <3 



8 kommenttia:

  1. Millaisia neuvoja saitte perheneuvolasta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkiksi pitää sanoittaa tunteita tosi paljon, niin omia kuin Avankin. Tää on kyllä ollut ihan ehdottoman hyvä neuvo, mitä ei meille ole edes tullut mieleen! Ava rauhoittuu tosi nopeesti kun sanoo että alkaa itsellä menemään hermo, eikä se oli kivaa tms. Sitten noihin lähtötilanteisiin kehoitti tekemään samanlaisen kuin päiväkodeissa on että kuvia mitä pitää pukea, ja kehittää niille joku taulu tms, ja sitten sieltä katsotaan yhdessä mitä seuraavaksi ja näin saadaan keskittyminen pysymään pukemisessa. Tätä ei vielä olla saatu tehtyä kun ei ole tulostinta ja mun pitäisi käydä vielä ostamassa se laminointikone, mutta täytyy pian saada tehtyä :)

      Poista
  2. Ihanat tytöt.♥
    Ava onkin pitkä. :) Meidän Aino oli nyt 3v neuvolassa 92,6cm. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He on kyllä <3
      Ava on kyllä, mutta meijän suvussa on paljon pitkiä ihmisiä, samoiten Avan luovuttaja oli tosi pitkä itsekin joten ei oikeastaan ihme että on tollanen hongankolistaja :D

      Poista
  3. Voi niin ihanat tytöt teillä! <3 Ja tuo eka äiti-sana on maaginen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä ihan maailman ihanimmat <3
      Se on! Jotenkin ajatteli ettei se toisella kertaa ole ihan niiiin maaginen mutta olihan se <3

      Poista
  4. Ihania tyttöjä<3
    Ja en kestä tota Avan tukkaa! Hurjan pitkä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ne on <3
      Avan tukka on mielettömän ihana. Varsinkin nyt kun saa tehdä lettejä niin ei oo ihan solmussa koko ajan ;)

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...