torstai 20. lokakuuta 2016

No, ei sitten.

Lause, jonka meidän uhmis päästelee usein suustaan. Mä en tiedä onko Avalla nyt naksahtanut päässä joku kiltteysvipu päälle vai mikä, mutta toivottavasti se on tullut jäädäkseen! Meillä on tuota tahtojen taistoa ollut jo pitkään milloin mistäkin. Milloin halutaan leipää ennen ruokaa, tai ruuaksi jugurttia. Yleensä kiellot saavat raivopäisen uhmailijan kiljumaan vartin putkeen, nykyään useimmiten neiti laittaa esimerkiksi jääkaapin kiinni ja toteaa tyynen rauhallisesti no, ei sitten. Me ollaan Annin kanssa täällä suu apposen auki, mikähän tuota neitokaista vaivaa. Toki päiviin riittää myös kirkumista ja mä haluuuuuuuuuuun, joka luonnollisesti kuuluu ikään ja kehitykseen. 


Avasta on tullut yhtäkkiä niin lempeä, meillekin puhuu usein äiti kulta, Anni kulta, kulta tulisitko katsomaan. Se tuntuu niin mahtavalta, vaikka ainahan Ava on hellitelynimiä käyttänyt mutta nyt siinä on ihan erilainen sävy. Almaakin kohtaan ollaan niin rakastavaista ja jos siskolle iskee harmi, on Ava usein ensimmäisenä paikalla ja saakin itkun loppumaan. Pidetään huolta että pienempi tulee perästä pihalla, eikä jää paitsi mistään.


Perhetyöntekijä on nyt käynyt meillä parisen kuukautta ja on siitä ollut huomattava apu. Lapset tykkäävät työntekijästä todella paljon, ja harmiksemme hän lopettaa kohta ja saadaan uusi tilalle. Tämä tuli alkuperäisen sijaiseksi joka kerettiin näkemään kaksi kertaa. Vaikka tuo käykin kerran viikossa ja vie lapset pihalle kolmeksi tunniksi, on siinä mulle pitkä aika vähän latailla akkuja, tai siivota ilman että kukaan levittää tavaraa perästä. Tällä viikolla työntekijä on lomalla, ja vaikka alkuun mua ahdisti etten saa sitä kolmea tuntia itselleni, on nyt jo eri ääni kellossa. Mieliala on kohentunut huomattavasti ja jaksan itsekin paljon paremmin olla ja mennä. Kotityötkin maistuu ja arvatkaas mitä, meidän pyykkikori huutaa tyhjyyttään! Enpä edes muista koska viimeksi se olisi ollut aivan tyhjä. 



Almakin se viipottaa menemään hirveällä vauhdilla. Nyt kun kävely on hyvin hallussa, lähtivät pikkujalat juoksuun. Ihan ei suju mutta päivä päivältä paremmin ja vakaammin. Hassulta tuo vielä näyttää kun kädet on ylhäällä ja peppu heiluu kuin pikakävelijällä. Ihana. Kovin on vähäsanainen, mutta silti varsin äänekäs. Toisaalta ei mikään ihme kun on Ava siskonaan, täytyy pitää huoli että tulee kuulluksi. 



Meillä menee aivan mahtavasti, Anni sai vakkaripaikan joten huoli tulevaisuudesta on tiessään. Se varmasti osaltaan on helpottanut myös omaakin oloa kun on varmuus että työt jatkuvat ja tulot eivät tipahda. 
Kaikki on vallan mainiosti,  mulla on ihana perhe ja lapset! 

6 kommenttia:

  1. Kuulostaakin mainiolta :) Ihanaa syksyä teidä perheelle!

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla että teille menee mainiosti nyt! Mukavaa syksyä! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla että elämän hymyilee taas! :) olet oikeassa, teillä on ihana perhe ja sen voimin sitä jaksaakin taas eteenpäin!

    VastaaPoista
  4. heip mihin olette bloginne kanssa kadonneet ? :) t: lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi on usein käynyt mielessä, mutta aikaa eikä innostusta ei oikein ole ollut kirjoitella mitään. :(

      Poista

Kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...